Insuliinipumpun käyttäjä tavallisesti hyötyy siitä, että hän voi seurata sokeritasapainoaan monipuolisesti: sekä pidemmän aikavälin seurantahistoriaa tarkastelemalla, että välittömästi ja päivittäin vaihtuvissa tilanteissa.
Glukoosia toistuvasti skannaamalla saa glukoositason lisäksi tietoa verensokerin suunnasta eli onko verensokeri laskussa vai nousussa ja kuinka nopeasti. Tähän voi tarvittaessa reagoida insuliinipumpun säädöllä. Yleensä suositelaan vähintään kymmenen skannausta päivässä.
Verensokerin käyttäytymistä voidaan arvioida jälkikäteen lukulaitteeseen tai älylaitteeseen piirtyvästä glukoosikäyrästä.
Jos ongelmana ovat yölliset unenaikaiset, hypoglykemiat tai se, että hypoglykemian tuntemukset ovat hävinneet, tarvitaan jaksottaisen glukoosiskannauksen sijasta glukoosisensorointia. Glukoosisensori hälyttää verensokerin laskiessa.
Annoslaskurin käyttö vaatii lääkeviranomaisten mukaan verensokerin mittaamisen sormenpään verinäytteestä.
Milloin jatkuva glukoosisensorointi on pumppuhoidossa tarpeen?
- Henkilöllä on ollut vähintään kaksi vakavaa hypoglykemiaa viimeisen vuoden aikana.
- Hänellä esiintyy hypoglykemioita, mutta ei ole niiden oireita, ja/tai hän ei tunnista hypoglykemioita.
- Mikäli tehostetusta tai optimoidusta hoidonohjauksesta huolimatta HbA1c on yli 70 mmol/mol tai hän ei saavuta henkilökohtaista tavoitetasoaan.
- Verensokerivaihtelut ovat suuret hoitoyrityksistä huolimatta.
- Raskauden aikana, mikäli verensokeri ei pysy tavoitteessa.
Joihinkin pumppumalleihin on rakennettu yhteensopiva langaton jatkuvan glukoosisensorin tietojen vastaanottojärjestelmä. Tämä tarkoittaa, että pumppu on sensoroiva.
Kuvassa glukoosisensorointi viikon ajalta: Eri päivien glukoosikäyrä piirtyy eri värisenä. Käyrästä alkaa klo 00 ja päättyy klo 24.
