​​​Tyypin 2 diabeteksen taustalla on insuliinin heikentynyt vaikutus kudoksissa eli insuliiniresistenssi ja insuliinin tarpeeseen nähden liian vähäinen insuliinin eritys haimasta. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan ensisijaisesti korjaamalla insuliiniresistenssiä​ ja vähentämällä insuliinitarvetta ruokavaliolla, liikunnalla, elintavoilla ja ylipainon laihduttamisella sekä erilaisilla lääkevalmisteilla. Insuliiniresistenssin ja verensokerin korjaantuminen yleensä parantaa myös omaa insuliinieritystä. Vuosien kuluessa oma insuliininerityskyky yleensä heikkenee merkittävästi.​

Kun insuliinihoitoon siirtyminen on tarpeellista, ei pistoshoidon aloittamista kannata pitkittää. Monet ajattelevat, että insuliinihoito on ”viimeinen vaihtoehto” ja hoidon aloittaminen sen vuoksi usein viivästyy. Insuliinihoidon avulla korjaantunut verensokeritaso saa aikaan voinnin ja virkeyden oleellisen korjaantumisen. Hoidon aloittaminen nykyaikaisilla pistosvälineillä on teknisesti helppoa ja lähes kivutonta. Oman hoitajan ja lääkärin tuki ja riittävä neuvonta ovat hoidon alkuvaiheessa tärkeitä. Henkilöllä pitää olla myös mahdollisuus helposti ottaa yhteyttä omaan hoitajaan tai lääkäriin, jos hoidon suhteen tulee kysyttävää tai ilmenee ongelmia.

Suurin osa insuliinihoitoa tarvitsevista tyypin 2 diabetesta sairastavista saavuttaa hoitotavoitteet käyttämällä pitkävaikutteisen perusinsuliinin ja tablettilääkityksen tai GLP-pistosten yhdistelmää. Hoito on yksinkertainen ja helppo aloittaa. Tavallisesti tablettilääkkeiden oheen lisätään yksi pistos perusinsuliinia, useimmiten otettavaksi illalla lähellä nukkumaan menoa. Pitkävaikutteinen perusinsuliini estää yön aikana ja aterioiden välillä sokerin epätarkoituksenmukaista vapautumista maksasta ja verensokeri saadaan, erityisesti aamulla herätessä, tavoitetasolle.

Insuliinihoito voidaan aloittaa terveyskeskuksessa tai muualla avohoidossa. Hoitaja neuvoo ja näyttää insuliinin pistostekniikan ja opastaa pistosvälineiden käytössä. Lääkärin kanssa sovitaan insuliiniannoksesta ja tablettien määrästä. Hoitopaikassa annetaan myös ohjeet insuliiniannoksen säätämisestä omien verensokerin mittaustulosten perusteella.

Uuteen hoitomuotoon siirtyminen voi aluksi aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta. Moni pelkää verensokerin laskua liian matalalle, varsinkin kun insuliini pistetään usein nukkumaan mennessä. Koska insuliiniannoksia nostetaan asteittain verensokeriarvon perusteella, liiallinen verensokerin lasku ei yleensä ole ongelma.