Tyypin 1 diabetes voi kehittyä suhteellisen nopeasti. Jos yleisvointi on diabeteksen toteamisen yhteydessä alentunut, esiintyy huomattavaa nestehukkaa, suolatasapainon häiriöitä tai on kehittynyt happomyrkytys, hoito aloitetaan sairaalassa nesteyttämällä ja annostelemalla insuliinia suoraan tiputuksena laskimoon.
Voinnin ja happomyrkytyksen korjaannuttua aloitetaan pitkävaikutteisen perusinsuliinin pistokset 1–2 kertaa vuorokaudessa ja pikavaikutteisen insuliinin annostelu aterioilla. Alkuvaiheessa insuliinin tarve voi olla suuri, mutta tilanteen tasaantuessa annokset usein pienenevät.
Jos yleisvointi on tyypin 1 diabeteksen toteamisvaiheessa hyvä, voidaan insuliinihoito aloittaa polikliinisesti, avohoidossa, jossa hoitokontaktit järjestetään aluksi päivittäin.
Insuliinin puutos voi myös kehittyä hitaasti ja diabetesta on saatettu ensin hoitaa tyypin 2 diabeteksena tablettihoidolla, ennen kuin insuliininpuutos todettiin. Insuliinihoito voidaan tällöin, yleisvoinnin niin salliessa, aloittaa vastaanottokäynnin yhteydessä. Edellytyksenä tähän on, että käytettävissä on diabeteksen hoitoon perehtynyt hoitaja ja lääkäri, jotka osaavat insuliinihoidon aloituksen ja hoidonohjauksen ja että heillä on mahdollisuus toteuttaa tiivis alkuohjaus.
Kun insuliinihoito aloitetaan, käydään hoitajan ja lääkärin kanssa läpi oma tavanomainen päivärytmi, aterioiden ajoittuminen sekä niiden vaihtelu arkipäivinä ja viikonloppuisin, harrastusten ja liikunnan mukaan. Näin insuliinihoito saadaan toimimaan arkielämässä mahdollisimman hyvin.
Insuliinivalmisteen valinta
Insuliinihoito aloitetaan aikuisille pääsääntöisesti käyttämällä perusinsuliinina pitkävaikutteista insuliinijohdosta, degludekia, detemiriä tai glargiinia ja ateriainsuliinina pikainsuliineja, aspart, glulis tai lispro. Niiden vaikutus jäljittelee parhaiten elimistön oman insuliinin toimintaa, ja liian matalan verensokerin riski on vähäisempi kuin vanhempia insuliineja käytettäessä. Joissain tilanteissa perusinsuliinina saatetaan käyttää myös pitkävaikutteista NPH-insuliinia.
Perusinsuliinien vaikutusaika riippuu valmisteesta ja osittain myös annoksesta. NPH-insuliinin voimakkain verensokeria laskeva vaikutus tulee noin 4–10 tunnin kuluttua pistämisestä, ja sen vaikutusaika on annosriippuvainen, yleensä noin 12–18 tuntia. Detemirinsuliinin vaikutusaika on yleensä hieman pidempi, 12–24 tuntia, ja glargiini-insuliinin 20–30 tuntia ja ne molemmat vaikuttavat tasaisemmin kuin NPH-insuliini. Pitkävaikutteisin ja tasaisin perusinsuliini on degludek, jonka vaikutus kestää jopa yli 42 tuntia. Huippuvaikutuksensa ja epätasaisemman imeytymisenn vuoksi NPH-insuliiniin liittyy suurempi liiallisen verensokerin laskun (hypoglykemia) riski.
Edellinen sivuSeuraava sivu