Korjaus aterian yhteydessä
Jos verensokeri on ennen ateriaa tavoitetasoa korkeampi, annostellaan pieni korjaava annos pikainsuliinia ruuan hiilihydraattimäärän mukaisen ateriainsuliinin lisäksi.
Korjausinsuliinin annostuksessa tulee huomioida myös edeltävä insuliinipistos. Jos edellisestä pikainsuliinipistoksesta on alle 2 tuntia, tämä vähentää korjausannoksen tarvetta, koska edeltävästä pistoksesta on vielä insuliinin vaikutusta jäljellä.
Jos verensokeri on aina tiettyyn vuorokauden aikaan ennen ateriaa koholla, tulisi selvittää onko edeltävän aterian insuliiniannos riittävä ja vasta sitten arvioida, onko kyseisenä ajankohtana vaikuttava perusinsuliiniannos riittävä. Esimerkiksi, jos verensokeri on jatkuvasti ennen lounasta koholla, tavallisin syy on, että aamupalalla ei ole pistetty riittävästi pikainsuliinia. Usein aamupalalla tarvitsee suhteessa enemmän ateriainsuliinia, kun muuhun aikaan päivästä.
Korjausinsuliinin annostelemista varten täytyy määrittää insuliiniherkkyys (Iinsuliiniherkkyystekijä IHT) eli kuinka paljon yksi yksikkö pikainsuliinia arviolta laskee verensokeria ja sopia miltä verensokerin tasolta korjausta tehdään.
Sairauspäivinä korjausinsuliinin tarve on usein normaalia suurempi, koska insuliinin vastavaikuttajahormonit heikentävät pistetyn insuliinin tehoa. Mikäli ketoaineita on veressä ja/tai virtsassa, tuolloin insuliiniherkkyys on alentunut ja tarvittava korjausinsuliiniannos on tavallista suurempi.
Insuliiniherkkyys
Sovi yhdessä oman lääkärisi tai hoitajasi kanssa, mikä on sopiva tavoite ateriaa edeltävälle verensokerille. Yleinen suositus on, että verensokeri ennen ateriaa on 4–7 mmol/l tai hieman korkeampi, esimerkiksi 5–8 mmol/l yksilöllisestä tilanteesta riippuen (mm. ikä, muut perussairaudet, hypoglykemiaherkkyys, edeltävä verensokeritasapaino).
Lisäksi tarvitaan insuliiniherkkyyden arvio (IHT insuliiniherkkyystekijä) eli kuinka paljon yksi yksikkö pikainsuliinia pienentää verensokeriapitoisuuttasi. Insuliiniherkkyys on yksilöllinen ja vaihtelee vuorokauden eri aikaan sekä muun muassa liikunnan ja sairaspäivien mukaan. Aikuisella yleensä yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria 1–4 mmol/l.
Kokemuksen mukaan keskivertopainoisella henkilöllä, jolla on tavanomainen insuliiniherkkyys ja vuorokauden kokonaisinsuliinimäärä on noin 50 yksikköä, yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria noin 2 mmol/l.
Opettele 100-sääntö!
Jakamalla luvun 100 vuorokauden kokonaisinsuliiniannoksella saat suuntaa antavasti selville, kuinka monta mmol/l yksi ylimääräinen yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeriasi.
Esimerkki 1: Jos perusinsuliinia on aamulla 10 yksikköä ja illalla 14 yksikköä ja aterioille annostellaan yhteensä noin 26 yks. pikainsuliinia vuorokaudessa, on vuorokauden kokonaisinsuliinimäärä noin 50 yksikköä. Jaetaan 100/50=2 -> yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria suuntaan antavasti noin 2 mmol/l.
Esimerkki 2: Toinen henkilö on liikunnallinen ja insuliiniherkkä. Hän annostelee perusinsuliinia aamulla 6 yksikköä ja illalla 6 yksikköä ja aterioille yhteensä 12 yksikköä eli hänen koko vuorokauden insuliinimääränsä on 24 yksikköä. Jaetaan 100/24 = noin 4 -> yksi yksikkö pikainsuliinia laskee hänellä verensokeria suuntaa antavasti noin 4 mmol/l.
Esimerkki
Henkilö pyrkii pitämään verensokerin ennen ateriaa välillä 5–7 mmol/l. Mitattu verensokeri ennen lounasta on 12 mmol/l eli 5–6 mmol/l yli tavoitteen. Hänen ateriansa sisältämä hiilihydraattimäärä on noin 50 grammaa ja hän annostelee ruualle pikainsuliinia 1 yks./10 hiilihydraattigrammaa eli yhteensä 5 yksikköä. Koska verensokeri on koholla ennen lounasta, hän pistää aterian yhteydessä yhteensä 7 yksikköä pikainsuliinia, josta menee kaksi yksikköä korkean verensokerin korjaukseen ja 5 yksikköä aterialle.
Välikorjaukset
Korkean verensokerin liiallista korjaamista pikainsuliinilla aterioiden välillä (sairauspäiviä lukuun ottamatta) tulee varoa, koska tästä usein seuraa verensokerien ”seilaaminen” matalasta uudelleen korkeaan verensokeriin. Aterian jälkeen edeltävän pikainsuliinin vaikutusta on vielä jäljellä ja tämän arviointi on hankalaa. Aterian jälkeisiä (1–3 tuntia) alle 10 mmol/l sokeriarvoja ei korjata. Jos aterian jälkeinen verensokeri on kuitenkin tätä selkeästi korkeampi (esimerkiksi söit enemmän kuin oli tarkoitus ja ateriainsuliinia tuli pistettyä liian vähän) ja sinulla on huono olo, korjausinsuliinia voi ottaa maltillisesti (esim. tavanomaisen annoksen puolittaminen) ja korjata verensokeri noin 8–10 mmol/l tasolle.
Eri pikainsuliineilla on hieman erilainen vaikutuskäyrä, mutta vaikutus alkaa noin 10–20 minuutissa. Voimakkaimmillaan pikainsuliinien vaikutus on 1–3 tuntia pistämisestä ja vaikutus kestää noin 3–5 tuntia.
Turvasääntönä on hyvä muistaa, että korjausinsuliinia ei yleensä tule pistää ainakaan kahta tuntia tiheämmin. Illalla ja yöllä korkean verensokeripitoisuuden korjaamisessa tulee olla varovainen ja käyttää pienempiä korjausinsuliiniannoksia, koska illalla ja yöllä insuliini vaikuttaa tehokkaammin kuin päivällä.
Joissakin verensokerimittareissa on erillinen annoslaskuri, jota voidaan myös hyödyntää sopivan insuliiniannoksen laskemisessa.
Hypon jälkeisen reaktionousun korjaaminen
Matalan verensokerin (hypoglykemian) vastareaktiona nousevan verensokerin korjaaminen pikainsuliinin lisäannoksilla voi olla haastavaa insuliinin vastavaikuttajahormonien vaikutuksen takia. Verensokeri laskee ajallaan, kun kyseisten vastavaikuttajahormonien (kortisoli, adrenaliini) pitoisuudet veressä laskevat. Tuolloin pistetyn korjausinsuliinin vaikutus voi tulla voimakkaana esille ja johtaa uudelleen matalaan verensokeritasoon. Usein tilannetta kannattaa seurata rauhassa ja varoa verensokerien heittelehtimistä toistuvalla korjausinsuliinin käytöllä.
Edellinen sivuSeuraava sivu