Ateriainsuliinin aloitus ja annosten säätäminen

Ateriainsuliinin aloituksen yhteydessä on tärkeää opetella ruokien ja juomien hiilihydraattimäärien arviointi.​

Ruokailuajat ja eri aterioiden hiilihydraattimäärät kannattaa hoidon alkuvaiheessa pitää suhteellisen samanlaisina, jotta sopiva ateriainsuliinin annosvastaavuus löytyy helpommin.

Polikliinisesti ateriainsuliini aloitetaan pienillä 2–4 yksikön annoksilla eli noin 0,5 yks./10 g hiilihydraattia aterioita edeltävästi. Annoksia säädetään mittaamalla verensokeri ennen ruokailua ja noin 2 tuntia ruokailun jälkeen. Kun hiilihydraattimäärien arviointi sujuu hyvin, voi ateriamääriä ja niille tarvittavia insuliiniannoksia vaihdella. Koska yleensä päivän aterioiden koko ja hiilihydraattimäärät jonkin verran vaihtelevat, myös ateriainsuliiniannokset vaihtelevat.

Ateriainsuliinin tarve vaihtelee yksilöllisesti. Noin kymmenen gramman hiilihydraattiannos vaatii tyypin 1 diabetesta sairastavalla aikuisella yleensä ½–2 yksikköä pikainsuliinia. Verensokerin omamittausten perusteella selvitetään yksilöllinen ateriainsuliini-hiilihydraattisuhde (IHS). Suhdetta voi selvittää pistämällä aluksi ½–1 yksikköä pikainsuliinia 10 hiilihydraattigrammaa kohti. Suhteen toimivuuden voi tarkistaa mittaamalla verensokeri ennen ateriaa ja 2 tuntia sen jälkeen. Jos suhde ja pistoksen ajoitus ovat oikeat, verensokeri on aterian jälkeen enintään 2–3 mmol/l korkeampi kuin ennen ateriaa.

Jos verensokeritaso on ennen ateriaa tilapäisesti koholla, tarvitaan pieni korjaava pikainsuliiniannos koholla olevalle verensokerille normaalin hiilihydraattimäärälle lasketun ateriainsuliiniannoksen lisäksi. Jos verensokeri on toistuvasti koholla ennen ateriaa, pitää verensokeri tarkistaa myös noin 2 tuntia edellisen syömisen jälkeen. Jos edeltävän aterian insuliiniannos on liian pieni, niin verensokeri voi pysytellä pitkään liian korkeana. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida perusinsuliinin riittävyys.

Liikunta 1–2 tuntia syömisen ja pikainsuliinin pistämisen jälkeen altistaa liian matalalle verensokerille. Liikunta ajoittuu tällöin pikainsuliinin huippuvaikutuksen kohdalle ja lihasverenkierron lisääntyminen liikunnassa nopeuttaa insuliinin imeytymistä ja lisää siten veren insuliinipitoisuutta. Tällöin on yleensä tarpeen pienentää liikuntaa edeltävää ateriainsuliinin annosta 20–30 % (jopa 50 %) liikunnan rasitustason ja verensokeritason mukaan.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 



Katso lisää