Lääkeaineyliherkkyyden tutkiminen on vaativaa ja ensisijaisesti potilaalle pyritään löytämään muu sopiva lääkeainevaihtoehto. Tapauksissa, joissa muuta lääkeainevaihtoehtoa ei ole harkitaan lääkeainealtistusta.
| Ihopistokokeet | Välitöntä lääkeaineallergiaa voidaan tarvittaessa tutkia ihopistokokein ja vasta-ainemittauksilla verestä. Allergiatestien positiiviset tulokset yhdistettynä oireiluun varmistavat lääkeaineyliherkkyyden. Negatiiviset tulokset eivät varmuudella poissulje allergiaa, vaan tarvitaan lisätutkimuksena altistuskoe. Lääkkeen käyttö kielletään, eikä altistuskoetta tehdä tapauksissa, joissa potilas on saanut vaikean reaktion (anafylaktinen reaktio). |
| Lääkeainealtistus | Lääkeainealtistusta käytetään yleensä vain potilaalle sopivan lääkkeen löytämiseksi. Lääkeainealtistus tehdään, jos epäiltyä lääkeainetta on vaikeaa korvata, reaktion yhteys lääkkeen käyttöön on epävarma tai reaktio on ollut lievä. Jos epäilty lääkereaktio on ollut vaikea, altistusta ei tehdä. Altistus tehdään aina valvotusti, yleensä sairaalassa. Lääkealtistuksessa lääkeainetta annetaan potilaalle yleensä suun kautta tavanomaista kerta-annosta pienempi määrä ja annosta suurennataan vähitellen normaaliannokseen. Potilaan vointia seurataan altistuksen ajan ja vielä 2-3 tuntia viimeisestä annoksesta. Potilasta kehotetaan ottamaan yhteyttä, jos oireita ilmenee seuraavina päivinä. |
| Siedätyshoito lääkeaineelle | Kaikki siedätyshoito lääkeaineille on kokeellista ja toteutetaan aina asiaan perehtyneen lääkärin valvonnassa. Siedätyshoitoa joudutaan harkitsemaan silloin, kun lääkeaine on potilaalle elintärkeä, eikä korvaavaa valmistetta ole käytettävissä. Myös tulehduskipulääkkeille voidaan siedättää. Syynä saattaa olla se, että niille herkistynyt potilas tarvitsee sydän- ja verisuonitautien hoitoon ASA (asetyylisalisyylihappo)-valmistetta. Lisäksi niin sanottua ASA-siedätystä käytetään kokeellisena hoitona nenäpolyyppipotilaille. |