Ampiaisen, mehiläisen ja kimalaisen pisto aiheuttaa paikallisen punoituksen ja turvotuksen jokaiselle, mutta kyseessä ei ole silloin vielä allerginen reaktio.
| Allergisoituminen | Allergisen reaktion kehittyminen vaatii aikaisemman piston, jolloin tapahtuu herkistyminen. Seuraavasta pistosta voi kehittyä allerginen reaktio, joka ilmenee laajemmalla alueella. Silloin turvotusta ja nokkospaukamia tulee pistokohdan ympärille ja myös kauas pistokohdan ulkopuolelle, usein laajoille alueille. Seurauksena voi tulla myös yleistynyt allerginen reaktio, anafylaksia, joka pahimmillaan on henkeä uhkaava. Uuden piston jälkeistä reaktiota ei voida ennustaa. Allergiaa tutkitaan verikokeilla. Allergia kimalaisen myrkylle on harvinaista. Ristiallergiaa ampiaisen tai mehiläisen myrkylle ei ole. Myös sen tutkimiseen on olemassa verikoe. |
| Reaktioon varautuminen | Allergisen reaktion saaneella potilaalla tulisi olla aina mukanaan antihistamiini- ja kortisonitabletteja sekä adrenaliini-injektori. Mehiläisen piikki jää pistokohtaan ja se tulisi pyrkiä varovasti ja nopeasti poistaa myrkyn määrän rajoittamiseksi. Mehiläinen kuolee piston jälkeen, eikä pistä kovin herkästi. Ampiainen voi pistää useampia kertoja. |
| Tutkimus ja hoito | Henkilöt, jotka saavat paikallista pistoreaktiota laajemman reaktion, on syytä tutkia ampiais- tai mehiläisallergian selvittämiseksi. Mikäli allergia todetaan ja potilas on saanut yleistyneen allergisen reaktion, harkitaan siedätyshoitoa. Hoito annetaan joko ampiaiselle tai mehiläiselle pistoshoitona. Hoito ei auta molempiin. Siedätyshoidon kesto on yleensä 5 vuotta. Siedätyshoidosta huolimatta kertaalleen vaikean reaktion saanutta henkilöä ohjeistetaan pitämään varalääkkeet aina mukana, koska siedätyshoidon tehoa on vaikea ennustaa. |