Lääkehoito

Parkinsonin taudissa lääkehoidolla korvataan aivojen dopamiinivajetta. Lääkitys tehoaa parhaiten jäykkyyteen ja hidasliikkeisyyteen, osalla myös vapinaan. Tasapainovaikeuksiin lääkitys ei yksinään auta. Lääkkeet ovat erityiskorvattavia.

Minkälaisilla lääkkeillä Parkinsonin tautia hoidetaan?

Dopamiini toimii aivoissa välittäjäaineena hermosolujen välillä. Parkinsonin taudissa on pulaa dopamiinista, joten lääkehoidolla pyritään korvaamaan aivojen dopamiinivajetta. Tällä tavoin pystytään lievittämään monia Parkinsonin taudin oireita. Dopamiinijärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden lisäksi on käytettävissä myös muita lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitomuotoja, joilla oireita voidaan lievittää. Valitettavasti Parkinsonin tautiin ei vielä ole parantavaa tai taudin etenemistä hidastavaa hoitomuotoa.

Katso video, jossa neurologian erikoislääkäri Jukka Lyytinen kertoo Parkinsonin taudin lääkehoidosta. Videolla kerrotaan, miksi kaikilla ei ole sama lääkitys, millaisia haittavaikutuksia Parkinsonin taudin lääkkeillä voi olla ja voiko potilas itse säädellä lääkitystään.

Parkinsonin taudin hoitoon käytetyt lääkkeet

Lääkkeet luokitellaan ryhmiin vaikutusmekanisminsa mukaisesti. Näistä ryhmistä voidaan käyttää joko vain yhtä lääkettä tai useamman ryhmän lääkkeitä samanaikaisesti. Lääkkeitä on hyvä käyttää säännöllisesti päivittäin.

MAO-B-estäjät

estävät nimensä mukaisesti MAO-B-entsyymiä, joka pilkkoo dopamiinia aivoissa. Näin dopamiinin vaikutus kestää pidempään aivoissa. Tähän lääkeryhmään kuuluvat selegiliini ja rasagiliini. Näitä lääkkeitä käytetään usein taudin alkuvaiheessa ja myös lisälääkkeinä levodopaan yhdistettynä. MAO-B-estäjät on hyvä ottaa aamusta, koska ne saattavat aiheuttaa unettomuutta.

Dopamiiniagonistit

vaikuttavat dopamiinin tavoin hermosoluissa. Parkinsonin taudin hoito aloitetaan usein dopamiiniagonistilla, mutta lääkettä voidaan käyttää myös levodopan ohella. Niiden teho on levodopaa hieman heikompi. Tähän lääkeryhmään kuuluvat pramipeksoli, ropinoroli ja laastarina annosteltava rotigotiini. Näiden lääkkeiden haittana voi esiintyä impulssikontrollin häiriöitä, jotka voivat näkyä peli- tai ostoshimona. Lisäksi lääkitys voi aiheuttaa huimausta, pahoinvointia ja verenpaineen laskua. Yleensä lääkeannosta laskemalla näistä haitoista päästään eroon.

Levodopa-lääkitys

on tehokkain lääkemuodoista. Levodopa imeytyy ohutsuolen seinämästä aminohappojen (proteiinien) tavoin ja kulkeutuu verenkierron mukana aivoihin, jossa se muuntuu dopamiiniksi. Proteiinipitoinen ruoka voi hidastaa levodopan imeytymistä, minkä vuoksi lääke olisi hyvä ottaa tyhjään vatsaan (30-60 min ennen ruokailua). 5 - 10 vuoden käyttövuoden jälkeen moni levodopaa käyttävistä saa haittavaikutuksena motorisia tilanvaihteluita ja pakkoliikkeitä.

COMT-estäjät

entakaponi ja tolkaponi estävät aivojen ulkopuolella levodopaa hajottavaa COMT-entsyymin toimintaa ja lisäävät näin levodopan määrää. Lääkettä käytetään yleensä lisälääkkeenä levodopan kanssa, kun on alkanut esiintyä tilanvaihteluita. Entakaponi voi värjätä virtsaa rusehtavaksi. Tolkaponi on erityisluvallinen valmiste, jonka aikana on seurattava maksan toimintakokeita.

Muut lääkkeet

Vapinan hoitoon voidaan etenkin alkuvaiheessa kokeilla myös verenpainelääkkeenä tunnettua beetasalpaajaa (propranolia). Antikolinergia (biperideeni) käytetään harvakseltaan nuorilla potilailla vapinan hoitoon. Antikolinergisten lääkkeiden haittavaikutuksiin kuuluvat syljen erityksen vähentyminen, virtsaamisvaikeus ja huimaus. Beetasalpaajaa käytettäessä on tärkeää seurata verenpainetta ja syketasoa.

Amantadiinia käytetään tilanteissa, jolloin levodopa-hoidon aikana on kehittynyt pakkoliikkeitä.

Joskus suun kautta otettavan lääkkeen vaikutus menee ohitse ja Parkinsonin taudin oireet palaavat voimakkaana, eli kehittyy huomattavia tilanvaihteluita. Tällöin voidaan tablettilääkityksen rinnalla käyttää apomorfiini-injektioita ensiapulääkkeenä. Apomorfiini annostellaan ihon alle pistoskynällä ja se lievittää nopeasti ns. off-vaiheita. Apomorfiini ei nimestään huolimatta ole vaikutukseltaan sukua morfiinille vaan vaikuttaa dopamiinin tavoin. Off-vaihe lievittyy yleensä n. 8 min apomorfiini-injektion jälkeen, ja lääkkeen vaikutus kestää noin tunnin ajan. Apomorfiinin rinnalla käytetään levodopaa. Mahdollisia sivuvaikutuksia ovat haukottelu, pahoinvointi, pystyverenpaineen lasku, uneliaisuus ja pakkoliikkeet. Apomorfiini-injektioiden käyttö edellyttää hyvää käsien toimintaa off-vaiheessakin. Muuten pistokset antaa omainen tai avustaja.

Edenneestä Parkinsonin taudista puhutaan, kun suun kautta otettava lääkitys ei riittävästi korjaa motorisia oireita. Tuolloin suun kautta otettavien lääkkeiden rinnalle tai tilalle voidaan harkita syväaivostimulaatiota, suolensisäistä nestemäisen levodopan annostelua tai apomorfiinilääkeainetta annostelevaa pumppua. Katso lisää.

Parkinsonin tauti ja muiden sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet

Jotkut muihin sairauksiin käytetyistä lääkkeistä voivat pahentaa Parkinsonin taudin oireita. Tällaisia lääkkeitä ovat muun muassa vahvat vanhat psyykelääkkeet (”neuroleptit”), masennuslääkkeistä paroksetiini ja fluoksetiini sekä pahoinvointilääkkeenä käytetty proklooriperatsiini. Osa Parkinsonin taudin lääkityksistä ei sovi käytettäviksi samanaikaisesti muiden lääkkeiden kanssa, joten on hyvä, että mainitset lääkärille käyttämäsi Parkinsonin taudin lääkityksen. MAO-B-estäjien kanssa on hyvä välttää fluoksetiinia, dekstrometorfaania sisältäviä yskänlääkkeitä ja tramadoli-kipulääkettä. Rautavalmisteet hidastavat levodopan imeytymistä, joten nämä on hyvä ottaa eri aikaan vuorokaudesta.


Edellinen sivuSeuraava sivu


Päivitetty 6.6.2017 17:11