Päänsäryn kohtauslääkkeet

Päänsärkykohtauksia voi hoitaa tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla, migreeniä tai sarjoittaista päänsärkyä myös reseptillä määrättävillä triptaaneilla. Särkylääkkeen valinnassa on tärkeää huomioida muut sairaudet ja käytössä olevat lääkkeet.

Jännityspäänsärky

Jännityspäänsäryn hoidossa käytetään tulehduskipulääkkeitä (esimerkiksi ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprometiini) tai parasetamolia. Etenkin toistuvan jännityspäänsäryn hoidossa lääkkeettömät hoitokeinot ovat tehokkaita ja usein parempi vaihtoehto kuin lääkehoito.

Migreeni

Migreenikohtausten hoidossa käytetään samoja särkylääkkeitä kuin jännityspäänsäryn hoidossa, mutta usein migreenin hoidossa tarvitut annokset ovat suurempia (2-3 kertaisia). Oikeasta annoksesta kannattaa keskustella yhdessä lääkärin kanssa.

Jos tavallisista tulehduskipulääkkeistä tai parasetamolista ei ole apua, reseptillä määrättävät migreeniin täsmälääkkeet triptaanit (esimerkiksi sumatriptaani, eletriptaani, zolmitriptaani, frovatriptaani, almotriptaani, rizatriptaani) joko yksinään tai yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen tai parasetamoliin ovat suositeltavia. Triptaaneita annostellaan joko tablettina, nenäsumutteena tai pistoksena.

Migreenikohtausten hoidossa moni hyötyy myös reseptillä määrättävästä pahoinvointilääkkeestä (esimerkiksi metoklopramidi) särkylääkkeeseen tai triptaaniin yhdistettynä. Tämä parantaa suun kautta otetun särkylääkkeen tehoa ja lievittää pahoinvointia ja päänsärkyä.

Jos migreenisärky yltyy nopeasti, kannattaa särkylääke ottaa ajoissa. Jo alkanutta päänsärkyä voi myös lääkitä tulehduskipulääkkeellä tarvittaessa yhdistettynä triptaaniin ja / tai pahoinvointilääkkeeseen. Tavoitteena on, että jo alkanut migreenikohtaus lääkitään mahdollisimman nopeasti, koska lääkkeiden teho kohtauksen alkuvaiheessa on parempi. Triptaania ei kuitenkaan suositella ottamaan vielä auraoireen aikana vaan vasta mahdollisen auraoireen väistyttyä.


Sarjoittainen päänsärky

Sarjoittaisen päänsäryn kohtausten hoidossa käytetään triptaaneja, kuten migreenissäkin. Sarjoittaisessa päänsäryssä kohtaukset ovat yleensä voimakkaita ja lyhempiä kuin migreenissä, joten pääsääntöisesti käytetään triptaaneita nenäsumutteina tai ihon alle annettavana pistoksena. Näiden lisäksi moni potilas hyötyy kipukohtauksen hoidossa myös hengitysmaskilla hengitettävästä happihoidosta. Happihoitoa voi kokeilla sairaalassa tai esimerkiksi terveysasemalla. Se on helppo saada myös kotikäyttöön lääkärin reseptillä.

Kuinka usein kohtauslääkettä voi ottaa?

Kaikki lääkkeet altistavat liikaa käytettynä haittavaikutuksille. Tulehduskipulääkkeet voivat tehdä vatsaärsytystä, altistaa verenvuodoille ja vaurioittaa munuaisia. Parasetamoli voi puolestaan kuormittaa maksaa. Vahvat särkylääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta säännöllisesti käytettynä.

Pitkäaikaiseen ja toistuvaan särkylääkkeiden käyttöön liittyy lääkepäänsärkyriski. Vaikka käytössä olisi vain yksi päänsäryn kohtauslääke, riskin välttämiseksi tulehduskipulääkkeiden ja parasetamolin käyttö tulisi rajata alle 15 päivään kuukaudessa. Triptaanien (migreenin täsmälääkkeiden) ja kodeiini/kofeiini-yhdistelmälääkkeiden ja tramadolin käyttö tulee rajata alle 10 päivään kuukaudessa. Kun käytössä on useampia valmisteita päänsäryn hoitoon, särkylääkepäivien kokonaismäärä on aina hyvä pitää alle 10 päivässä kuukautta kohden.

Miten päänsärkyä voi hoitaa raskauden tai imetyksen aikana?

Raskauden aikana parasetamoli on ensisijainen särkylääke. Myös tulehduskipulääkkeitä kuten ibuprofeenia voi käyttää toisen raskauskolmanneksen aikana. Asetyylisalisyylihappoa (ASA) ei suositella käytettäväksi.

Migreenin täsmälääkkeistä (triptaaneista) sumatriptaania voi satunnaisesti käyttää raskauden aikana, mikäli migreenit eivät pelkällä parasetamolilla hoidu. Keskustele kuitenkin käytöstä aina ensin lääkärisi kanssa.

Imetyksen aikana parasetamolin, ibuprofeenin ja ketoprofeenin käyttö on turvallista, koska ne erittyvät vain vähäisessä määrin äidinmaitoon.

Täsmälääkkeistä sumatriptaania voidaan käyttää migreenikohtauksen tai sarjoittaisen päänsäryn kohtauksen hoitoon imetettäessä.


Osion alkuunSeuraava sivu