Jännityspäänsäryn hoidossa käytetään tulehduskipulääkkeitä (esimerkiksi ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprometiini) tai parasetamolia. Etenkin toistuvan jännityspäänsäryn hoidossa lääkkeettömät hoitokeinot ovat tehokkaita ja usein parempi vaihtoehto kuin lääkehoito.
Migreenikohtausten hoidossa käytetään samoja särkylääkkeitä kuin jännityspäänsäryn hoidossa, mutta usein migreenin hoidossa tarvitut annokset ovat suurempia (2-3 kertaisia). Oikeasta annoksesta kannattaa keskustella yhdessä lääkärin kanssa.
Jos tavallisista tulehduskipulääkkeistä tai parasetamolista ei ole apua, reseptillä määrättävät migreeniin täsmälääkkeet triptaanit (esimerkiksi sumatriptaani, eletriptaani, zolmitriptaani, frovatriptaani, almotriptaani, rizatriptaani) joko yksinään tai yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen tai parasetamoliin ovat suositeltavia. Triptaaneita annostellaan joko tablettina, nenäsumutteena tai pistoksena.
Migreenikohtausten hoidossa moni hyötyy myös reseptillä määrättävästä pahoinvointilääkkeestä (esimerkiksi metoklopramidi) särkylääkkeeseen tai triptaaniin yhdistettynä. Tämä parantaa suun kautta otetun särkylääkkeen tehoa ja lievittää pahoinvointia ja päänsärkyä.
Jos migreenisärky yltyy nopeasti, kannattaa särkylääke ottaa ajoissa. Jo alkanutta päänsärkyä voi myös lääkitä tulehduskipulääkkeellä tarvittaessa yhdistettynä triptaaniin ja / tai pahoinvointilääkkeeseen. Tavoitteena on, että jo alkanut migreenikohtaus lääkitään mahdollisimman nopeasti, koska lääkkeiden teho kohtauksen alkuvaiheessa on parempi. Triptaania ei kuitenkaan suositella ottamaan vielä auraoireen aikana vaan vasta mahdollisen auraoireen väistyttyä.
Sarjoittaisen päänsäryn kohtausten hoidossa käytetään triptaaneja, kuten migreenissäkin. Sarjoittaisessa päänsäryssä kohtaukset ovat yleensä voimakkaita ja lyhempiä kuin migreenissä, joten pääsääntöisesti käytetään triptaaneita nenäsumutteina tai ihon alle annettavana pistoksena. Näiden lisäksi moni potilas hyötyy kipukohtauksen hoidossa myös hengitysmaskilla hengitettävästä happihoidosta. Happihoitoa voi kokeilla sairaalassa tai esimerkiksi terveysasemalla. Se on helppo saada myös kotikäyttöön lääkärin reseptillä.