MS-taudin hoitoon on useita taudinkulkua muuntavia lääkityksiä. Näillä lääkkeillä pyritään estämään uusien oireiden ilmenemistä. Tautia täysin parantavaa lääkettä tai toimenpidettä ei kuitenkaan ole vielä olemassa. Taudin tyypistä ja oireista riippuen useimmat MS-tautia sairastavat voivat käyttää taudinkulkua muuntavia ja oireita helpottavia lääkkeitä.
Lääkehoito on pitkäaikaista
Aaltomaisesti etenevään tautiin liittyvää aivojen ja selkäytimen tulehduksellisia muutoksia voidaan hillitä taudinkulkua muuntavilla lääkkeillä, jotka vaikuttavat elimistön puolustusjärjestelmään. Hermoihin tulleita vaurioita ei voida jälkikäteen parantaa, minkä vuoksi taudin alkuvaiheessa saadun hoidon merkitys on pitkällä aikavälillä suuri. Lääkkeiden teho tulee noin puolen vuoden kuluttua lääkkeen aloituksesta. Lääkkeen säännöllisessä ottamisessa on oltava huolellinen parhaan mahdollisen tehon varmistamiseksi. Ensisijaisesti etenevä MS-taudin hoitoon on hiljattain tullut markkinoille lääkehoito. Ajan mittaan toissijaisesti eteneväksi muuttuneeseen MS-taudin tyyppiin ei sen sijaan ole sellaista tutkimusnäyttöön perustuvaa taudinkulkua muuntavaa lääkitystä kuin aaltomaisessa tai ensisijaisesti etenevässä tautityypissä.
Lääkehoito valitaan taudin tulehduksellisen aktiivisuuden mukaan: onko tauti aktiivinen vai erittäin aktiivinen? Sama kysymys kysytään sekä jo diagnoosivaiheessa että säännöllisesti myös lääkehoidon aikana. Taudin tulehduksellinen aktiivisuus määritetään sekä pahenemisvaiheiden esiintymisen että magneettikuvausseurannan avulla. Sen mukaan valitaan tilanteeseen sopiva lääkehoito.
- Aktiivisen aaltomaisesti etenevän MS-taudin tulehdusta hillitseviin lääkkeisiin kuuluu ihon alle tai lihakseen pistettäviä (beetainterferoni ja glatirameeriasetaatti) ja suun kautta otettavia (teriflunomidi ja dimetyylifumaraatti) lääkkeitä. Lisäksi voidaan harkita myös suonensisäisesti annosteltavaa okrelitsumabia.
- Erittäin aktiiviseen aaltomaisesti etenevään MS-tautiin on lisäksi olemassa erityisiä suonensisäisesti tiputettavia (alemtutsumabi, natalitsumabi, okrelitsumabi) valmisteita ja suun kautta otettavia (fingolimodi, kladribiini) vaihtoehtoja.
Lääkkeen valinta
Lääkkeen valinnassa harkitaan lääkärin kanssa kunkin valmisteen hyötyjä ja haittoja, taudin tyyppiä ja kulkua sekä omaa elämäntilannetta. Lääkkeistä saatavat hyödyt ja haittavaikutukset ovat yksilöllisiä, ja sopivan lääkityksen löytämiseksi voidaankin joutua kokeilemaan useita erilaisia lääkevalmisteita. Osa MS-taudin lääkkeiden haittavaikutuksista voi lieventyä ajan mittaan säännöllisessä käytössä. Lue tästä tarkemmin eri MS-taudin lääkehoidoista:
Aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävät pistoslääkkeet
Beeta-interferonit ja glatirameeriasetaatti ovat olleet käytössä jo noin 20 vuotta. Nämä lääkitykset annostellaan pistämällä joko ihonalaiseen kudokseen tai lihakseen, pääsääntöisesti useita kertoja viikossa. Omatoimista pistoshoitoa varten pitää hallita oikea pistotekniikka, pistospaikat ja niiden säännöllinen vaihtaminen, ihon kunnon seuranta ja hoito sekä lääkeaineiden oikea säilyttäminen. Hoitoa aloitettaessa pistämistä harjoitellaan MS-hoitajan vastaanotolla. Näillä lääkkeillä on erilaisia vaikutuksia soluviestintään ja niiden on todettu vähentävän pahenemisvaiheita noin kolmanneksella. Niiden etuna on hyvä ja tunnettu turvallisuus. Ajatus pistämisestä tai itse pistäminen voi kuitenkin tuntua epämukavalta. Paikalliset pistospaikkareaktiot ovat näiden lääkkeiden yleisin haittavaikutus. Lisäksi beetainterferoneihin voi liittyä pistosten jälkeisiä flunssan kaltaisia oireita, joita voi lievittää tavallisilla särkylääkkeillä, levolla ja lääkitystä aloitettaessa annosta asteittain nostamalla. Interferonihoitoon kuuluu myös verikoeseuranta. Glatirameeriasetaatin käyttöön voi puolestaan liittyä haittavaikutuksena hengitystieoireita. Näitä lääkkeitä voi käyttää raskautta yrittäessä. Glatirameeriasetaatin käyttöä ei ole kielletty myöskään raskauden aikana. Molempia lääkkeitä voi käyttää
Aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävät suun kautta otettavat lääkkeet
Uudempia aktiivisen MS- taudin hoitoon käytettäviä lääkkeitä ovat suun kautta kerran päivässä tablettina otettava teriflunomidi ja kahdesti päivässä kapselina otettava dimetyylifumaraatti. Teriflunomidi poistuu elimistöstä hitaasti, joten nopeaa lääkevaihtoa tarvittaessa tai raskautta suunniteltaessa teriflunomidin elimistöstä poistumista nopeutetaan siihen erikseen käytettävän lääkekuurin avulla. Teriflunomidin mahdollinen haittavaikutus on lievä hiusten oheneminen. Dimetyylifumaraatin aloitusvaiheessa voi esiintyä vatsavaivoja ja punastumisreaktioita. Punastumista voi lievittää asetyylisalisyylihapon avulla. Molempien lääkitysten seurantaan kuuluvat säännöllisesti otettavat verikokeet verenkuvan ja maksa-arvojen tarkistamiseksi.
Aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävät suonensisäisesti annosteltavat lääkkeet
Hiljan käyttöön on tullut suonensisäisesti annosteltava okrelitsumabi, jota voidaan käyttää myös aktiivisen MS-taudin hoidossa.
Erittäin aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävät suun kautta otettavat lääkkeet
Fingolimodi on tarkoitettu erittäin aktiivisen MS-taudin hoitoon. Se on tutkimuksissa todettu tehokkaammaksi pahenemisvaiheiden estossa kuin aktiivisen MS-taudiin hoitoon käytettävä beetainterferoni. Lääke otetaan kerran päivässä, ja hoidon aloitus tehdään poliklinikkaseurannassa mahdollisten sydänhaittavaikutusten vuoksi. Ne ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Lääke on yleensä hyvin siedetty, ja siihen liittyy turvaseuranta verikokein. Kladribiini on tullut käyttöön keväällä 2018 ja sille on myönnetty Kelan peruskorvattavuus. Teho on parempi kuin aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävillä lääkkeillä. Kladribiini otetaan kahtena 5 viikon välein toteutettavana 4-5 päivää kestävänä hoitojaksona kahtena peräkkäisenä vuotena. Kun kaksi annostelujaksoa kahden vuoden aikana on saatu päätökseen, lääkitystä ei tarvitse käyttää 2 vuoteen. MS-lääkityksen jatko päätetään potilaskohtaisesti. Myös kladribiiniin liittyy verikoeseuranta.
Erittäin aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävät suonensisäisesti annosteltavat lääkkeet
Natalitsumabi, okrelitsumabi ja alemtutsumabi annetaan sairaalassa suonensisäisesti. Nämä lääkkeet on tarkoitettu erittäin aktiivisen MS-taudin hoitoon. Pitkään käytössä ollut natalitsumabi annostellaan 4 viikon välein. Se on turvallinen lääke, joka vaatii säännöllistä verikoeseurantaa, mutta voi altistaa harvinaiselle aivojen virustulehdukselle (PML), jos potilas on JC-viruksen kantaja. PML-sairauden riskiä voidaan melko hyvin hallita verikoe- ja magneetikuvausseurannan avulla. Okrelitsumabi on tullut sairaalakäyttöön keväällä 2018. Sitä annostellaan puolen vuoden välein ja siihen liittyy verikoeseuranta. Okrelitsumabin käyttöaiheena on paitsi aktiivinen ja erittäin aktiivinen aaltomainen MS-tauti myös ensisijaisesti etenevä MS-tauti. Alemtutsumabi annostellaan kahdesti vuoden välein useamman päivän hoitona. Lääkkeen käyttöön kuuluu pitkä ja melko tiheä laboratorionäytteiden seurannan tarve mahdollisten autoimmuunitautien puhkeamisen riskin vuoksi. Euroopan lääkeviraston lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea on käynnistänyt huhtikuussa 2019 selvityksen alemtutsumabin turvallisuudesta, koska viimeisimmässä määräaikaisessa turvallisuuskatsauksessa oli tullut esiin useita vakavia haittoja. Väliaikaisena toimena jo selvityksen ajaksi käyttö on rajattu vain aikuisille, joilla on erittäin aktiivinen aaltomainen MS-tauti vähintään kahdella muulla taudin kulkuun vaikuttavalla hoidolla toteutetusta täydellisestä ja riittävästä hoitojaksosta huolimatta, tai aikuisille potilaille, joilla on erittäin aktiivinen aaltomainen MS-tauti, jonka hoidossa kaikki muut taudin kulkuun vaikuttavat hoidot ovat vasta-aiheisia tai muulla tavalla sopimattomia. Turvallisuusselvityksen odotetaan valmistuvan lokakuuhun 2019 mennessä.
Ensisijaisesti etenevän MS-taudin hoitoon käytettävä lääke
Okrelitsumabi on tullut sairaalakäyttöön keväällä 2018. Se on ensimmäinen MS-lääke, jonka teho on voitu osoittaa myös ensisijaisesti etenevän MS-taudin hoidossa. Sitä annostellaan suonen sisäisesti puolen vuoden välein, ja siihen liittyy verikoeseuranta.
Muut lääkkeet
Joissain tapauksissa, jos taudinkulku on aktiivisesti etenevä tai muut lääkkeet eivät jostain syystä sovi, voidaan harkita solunsalpaajahoitoja, kuten suun kautta otettavaa atsatiopriiniä tai suonensisäisesti annettavaa mitoksantronia. Molemmilla on osoitettu tehoa etenevään MS-tautiin. Molempien käyttöön liittyy verikoeseuranta ja mitoksantronin suhteen myös sydämen toiminnan seuranta.
Rokotukset MS-taudin lääkehoitojen aikana
Kansallisen rokoteohjelman mukainen rokotussuoja tulee tarkistaa aina ennen MS-taudin hoidon aloitusta. MS-taudin Käypä hoito –suosituksen mukaan ei-elävät rokotteet ovat turvallisia MS-taudin lääkehoidon aikana. Eläviä ja heikennettyjä rokotteita tulee välttää MS-taudin lääkehoidon aikana. Rokotevasteen varmistamiseksi rokotukset tulee ottaa viimeistään 6 viikkoa ennen MS-taudin lääkehoidon aloitusta. Vesirokkorokotuksen jälkimmäinen rokote on otettava 6 viikkoa ennen alemtutsumabi-, fingolimodi-, kladribiini- ja okrelitsumabihoidon aloittamista ellei immuniteettia varicella-zostervirukselle ole todettavissa. Kausi-influenssarokotusta suositellaan MS-tautia sairastaville. Kausi-influenssarokotus suositellaan otettavaksi viimeistään 6 viikkoa ennen jaksottaisten lääkkeiden (alemtutsumabi, kladribiini, okrelitsumabi) seuraavaa antokertaa.
Seuraava sivu