Toteaminen oireiden ja löydösten avulla

MS-tauti todetaan perusteellisten tutkimusten ja seurannan jälkeen. Huolellisella tutkimuksella voidaan yhdistää oireet ja tutkimuksista tehdyt löydökset, sekä seurantajakson avulla osoittaa MS-tautiin kuuluva sairauden pitkäaikaisuus.

MS-tauti diagnosoidaan tyypillisten oireiden, neurologin tekemän arvion, magneettikuvauksen sekä selkäydinnestetutkimuksen eli likvorin perusteella. MS-taudin toteamiseen käytettävät tutkimukset ovat vaarattomia ja yleensä kivuttomia. Aivojen ja toisinaan myös selkäytimen magneettikuvaus tehdään molemmista päistä avoimessa magneettikuvauslaitteessa 30–60 minuutin ajan kestävässä tutkimuksessa, jonka yhteydessä saatetaan laittaa suoniyhteyden kautta laskimonsisäistä tehosteainetta. Selkäydinestetutkimus puolestaan tehdään useimmiten polikliinikalla lannepistolla otettavasta näytteestä.

Ensioireesta taudin toteamiseen

MS-taudin toteamiseksi on tärkeää poissulkea samankaltaisia oireita synnyttävät muut sairaudet. Neurologin toteamien tutkimuslöydösten lisäksi magneettikuvauksella pyritään osoittamaan aivoissa ja selkäytimessä olevia plakkeja. MS-taudin luotettavaa diagnoosia varten tarvitaan näyttöä sairauden pitkäaikaisuudesta. Tämä näyttö saadaan joko toisesta pahenemisvaiheesta tai uusista plakeista magneettikuvauksessa. Magneettikuvauksen lisäksi selkäydinnestetutkimusta voidaan käyttää osoittamaan hermostossa olevaa tulehdustilaa. MS-tautiin mahdollisesti viittaavasta ensioireesta käytetään nimitystä kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO) silloin, kun vahvistusta sairauden pitkäaikaisesta luonteesta ei ole.

Sattumalöydökset magneettikuvassa

Joskus muista syistä tehdyssä magneettikuvauksessa voidaan sattumalöydöksenä todeta pesäkemuutoksia, jotka näyttävät samanlaisilta kuin MS-taudissa. Jos magneettitutkimuksessa todettuihin pesäkemuutoksiin ei liity oireita, keskimäärin vain noin kolmasosalla kehittyy MS-taudin oireita seuraavan viiden vuoden aikana.

Yksi oirejakso (KEO)

Kun yksittäisen oirejakson perusteella lääkäri epäilee MS-tautia, mutta aiemmassa oirehistoriassa ja magneettikuvauksissa ei ole osoitusta taudin pitkäaikaisuudesta, käytetään tilanteesta nimitystä kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO). Niistä, joilla magneettitutkimus yhdessä yksittäisen oirejakson kanssa herättää epäilyn MS-taudista, on keskimäärin yli puolella odotettavissa uusi pahenemisvaihe seitsemän vuoden kuluessa. Toisaalta läheskään kaikki MS-tautiin sairastuneet eivät koe uutta pahenemisvaihetta ja toimintakyky saattaa säilyä ennallaan kahden vuosikymmenenkin jälkeen.

Mitä tehdä, jos minulla on todettu KEO

KEO:n toteamisen jälkeen hoitava neurologi suunnittelee seurantakäyntien ja uuden magneettitutkimuksen aikataulun yksilöllisesti. D-vitamiinin riittävän saannin varmistamisesta voi olla hyötä; keskustele tästä lääkärisi kanssa. Jos tupakoit, niin tupakoinnin lopettaminen pienentää MS-taudin kehittymisen riskiä.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Tutkimuksilla etsitään merkkejä hermoston tulehduksesta.