Epilepsiaan voi liittyä tavallista suurempaa epävarmuutta tulevaisuudesta. Sen takia voi myös joutua joko tilapäisesti tai pidemmäksi aikaa luopumaan itselle tärkeistä asioista, kuten autolla ajamisesta tai harrastuksesta.
Yleensä hämmennys, suru sekä kohtausten ja sairauden kanssa selviytymiseen liittyvä pelko vähenevät ajan myötä, kun epilepsia tulee tutummaksi ja kohtaukset saadaan lääkityksellä hallintaan.
Kuntoutumisen polulla kannattaa antaa aikaa sopeutumiselle ja ajatusten uudelleen jäsentymiselle. Epilepsian hyväksyminen auttaa realistisen minäkuvan muodostamisessa. Aika ja armollisuus itseä kohtaan ovat itsetutkimuksen kumppaneita.
Millainen minä nyt olen? Mikä minulle on tärkeää? Mitä arvostan itsessäni ja elämässäni tässä erilaisessa elämänvaiheessani? Mitä merkityksellistä kuuluu edelleen arkeeni? Mitä haluan vaalia?
Sairastuminen voi jopa lisätä itsetuntemusta ja käsitystä omista voimavaroista, kunhan sairauden kanssa on oppinut elämään.
Harjoitus 1: Omat vahvuudet
Mieti itseäsi ja persoonaasi. Mitkä ovat sinun voimavarasi ja vahvuutesi? Mikä sinulle on luonteenomaista? Minkä eteen olet tottunut jopa ponnistelemaan, koska tiedät selviäväsi ja olevasi omimmillasi?
Varaa aikaa 10- 30 minuuttia omien vahvuuksiesi pohdinnoille juuri nyt tässä elämänvaiheessa:
- Millaisissa asioissa tiedät pärjääväsi?
- Mikä on sinulle tyypillistä silloinkin, kun edessä on vastoinkäymisiä?
- Mihin voit itsessäsi useimmiten luottaa?
- Mikä sinua kannattelee vaikeinakin hetkinä?
- Mikä vahvuus sinussa helpottaa tai auttaa uuteen tilanteeseen suhtautumisessa?
- Mitä voisit sanoa hiljaa itsellesi tiukkoina hetkinä ja silloin kun tiedät tarvitsevasi voimavarojasi? Jotkut kokevat tällaisen voimalauseen hyödylliseksi, esim. "Selviän tästäkin!", "on sitä ennenkin pärjätty", tai mikä tahansa omalta tuntuu.
- Mikä sujuu ja toimii edelleen epilepsiasta huolimatta?
Edellinen sivuSeuraava sivu