Diagnoosin saamisesta järkyttynyt ihminen ei kykene vielä käsittämään epilepsiaan sairastumistaan ja saattaa jopa kieltää sen. Järkytys ei välttämättä näy ulkoisesti, mutta sisällä saattaa kuohua. Tunteiden ja reaktioiden voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti: ne voivat olla olemattomia tai voimakkaita. Välillä tunnetila voi olla epätodellinen ja ulkopuolinen, välillä raivostunut. Tämä voi hämmentää itseä ja läheisiä. Tunteiden vaihtelu kuuluu kuitenkin uuden asian kohtaamiseen ja tunteiden käsittely käynnistyy pikku hiljaa.

Järkyttynyt ihminen tarvitsee yleensä konkreettista tietoa ja turvallisuuden tunnetta. Tässä vaiheessa kerrotut asiat eivät kuitenkaan aina jää mieleen. Usein mahdollisuus keskustella epilepsiaan sairastumisesta, tunteista, kokemuksista ja ajatuksista helpottaa tilannetta.

Oletko juuri saanut epilepsiadiagnoosin? Varaa hetki aikaa lepoon ja asian sulatteluun. Älä ota paineita tiedon omaksumisesta tai tämän kurssin lukemisesta. Ehdit kyllä.

Tässä vaiheessa sairastunut alkaa vähitellen kohdata epilepsiaan sairastumistaan ja miettiä sen merkitystä. Ihmisen mieli yrittää vielä kieltää tapahtuneen. Moni pohtii, onko diagnoosi kuitenkaan varma. Myös erilaiset oudot tuntemukset voivat olla osa tätä vaihetta. Mielessä voi pyöriä kysymyksiä: "Kuvittelenko vain, vai onko minulle tulossa epilepsiakohtaus? Olenko tavallista väsyneempi?" Tähän vaiheeseen saattaa liittyä pelkoa ja ahdistusta sekä itsesyytöksiä ja tarvetta etsiä syyllisiä.

Tässä vaiheessa oleva tarvitsee kuuntelijaa sekä konkreettisia ohjeita ja tukea arjesta selviämiseen. Hänellä saattaa olla tarve puhua epilepsiasta yhä uudelleen, mikä voi tuntua läheisistä ihmisistä joskus raskaalta ja voimia vievältä. Puhumisella on tärkeä merkitys toipumisen kannalta.

Tuntuuko tämä tutulta? Keskustele läheisesi kanssa siitä millaisia tuntemuksia epilepsiadiagnoosisi teissä herätti. Myös osio Tunteet ja osio Tuen saaminen voivat olla hyödyksi.

Tässä vaiheessa sairastunut alkaa jo ymmärtää, mitä on tapahtunut. Hän voi olla valmis kohtaamaan muuttuneen tilanteen. Käsittelyyn kuuluu usein nykyhetken ja menneisyyden vertailu sekä suru muuttuneesta tilanteesta. Mieliala voi olla ärtynyt ja voi haluta olla yksin tai vetäytyä sosiaalisista suhteista.

Keskittymiskyky saattaa vielä olla huono, muisti voi pätkiä ja tulevaisuutta on vaikea ajatella. Nämä oireet saattavat sekoittua lääkkeiden haittavaikutuksiin ja siksi on tärkeä pohtia rauhassa, mikä oire on mitäkin. Moni alkaa kuitenkin jo haluta lisätietoa epilepsiasta ja sen hoitomahdollisuuksista. Tällöin huomaa, ettei muistakaan kaikkea, mitä vastaanotolla on puhuttu. Silloin kannattaa olla uudelleen yhteydessä hoitopaikkaan ja pyytää ohjeet ja muut tiedot uudelleen, mieluiten kirjallisena.

Käsitellessään tapahtunutta ihminen tiedostaa sairastumisen aiheuttamat muutokset ja alkaa usein pohtia omaa identiteettiään. Ajatukset alkavat liikkua muissakin asioissa kuin epilepsiaan sairastumisessa, mutta tulevaisuutta ei ehkä vielä jaksa pohtia. Ihminen kuitenkin valmistautuu suuntautumaan jälleen tulevaisuutta kohti.

Aloita tiedonhaku epilepsiasta- vinkkejä osiossa Tiedonhaku. Voit myös tutustua lukuun Käsitys itsestä.

Tässä vaiheessa epilepsia on jo tullut tutummaksi ja kohtauksia saatu hoidolla hallintaan. Sairaus tulee osaksi muuta elämää ja katse suuntautuu vähitellen tulevaisuuteen. Uuden elämäntilanteen menetyksiä sekä mahdollisuuksia voi pystyä jo arvioimaan. Hiljalleen syntyy uusia tavoitteita.

Epilepsiasta tulee merkittävä osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa. Vaiheiden kulku ei kuitenkaan ole suoraviivaista: esimerkiksi uusi epilepsiakohtaus tai muut sairaudesta muistuttavat asiat saattavat herättää joksikin aikaa aiempien vaiheiden tuntemuksia ja ajatuksia, kunnes on taas valmis suuntautumaan uudelleen eteenpäin.

Kun alat olla tässä vaiheessa, voimavaroista huolehtiminen korostuu. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä saada vertaistukea ja olla yhteydessä samassa tilanteessa oleviin (Tuen saaminen). Myös tarve saada lisää tietoa sairaudestaan lisääntyy (Tiedonhaku), samoin tarve pohtia uudelleen omaa identiteettiään (Käsitys itsestä).