Savuavan aseen jäljillä

Se aamu olikin erilainen

Vuoden 2017 tammikuun 15. päivän aamu valkeni minulle erilaisena kuin edelliset aamut. Puolet näkökentästä puuttui. Vaikka muita oireita ei tuntunut olevan, hoitoon piti päästä saman tien.

HYKS:n ensiavussa Meilahdessa kuvattiin oleelliset kehonosat eli pää, keuhkot ja sydän. Aivoista löytyi tukos, muualta ei mitään. Koska tukos oli syntynyt joskus yöllä, liuotushoito ei ollut enää ajankohtainen. Onneksi kuitenkin näkökenttäpuutosalue supistui murto-osaan aamupäivän aikana. Se, mitä jäi puuttumaan, puuttuu yhä nyt kolme kuukautta myöhemmin tätä kirjoittaessani. Näkökenttäpuutokset korjautuvat huonosti ja hitaasti.

 

Missä syy eli se savuava ase?

Infarktia ei juurikaan voi hoitaa, tapahtunut mikä tapahtunut. Mutta syy kannattaa etsiä, jotta uusiutumisen estävä hoito saadaan kohdilleen. Viiden sairaalassaolopäivän aikana infarktin aiheuttajaa ei löydetty. Kotiutumisen jälkeen kävin kolme kertaa sydäntutkimuksissa: kaksi kertaa ultraäänikuvauksessa ja kerran värikäyrätutkimuksessa. Syyllistä ei löydetty. Seuraavaksi olisi ollut vuorossa nauhuri-EKG (Holter), mutta ennen kuin siihen ehdittiin, infarktin aiheuttaja löytyi.

Syyllinen olisi saattanut jäädä katveeseen pidemmäksikin aikaa. Tällä kertaa kävi niin hyvin, että siitä saatiin kaksi näköhavaintoa yhdellä kertaa.

Lähdin tammikuun viimeisenä yönä ensiapuun erityisen huonon olon takia. Ensiavussa otettiin EKG, josta ilmeni rytmihäiriö, tarkemmin eteisvärinä.

Kotiutuessani sairaalasta pääsin mukaan etämonitorointi-pilottihankkeeseen. Samainen flimmeri näkyi myös itse nauhoittamastani EKG-käyrästä. Tuplavarmistus!

 

Olen osa hoitotiimiä

Lääkitystä säädettin saman tien. Nyt käytän hyytymisenestolääkettä sekä sykettä hillitsevää lääkettä.

Sain etämonitorointilaitteiston käyttööni kolmeksi kuukaudeksi. Nauhoitin sydänkäyrää satoja tunteja. Flimmerien esiintymistiheydestä ja kestosta saatiin jonkinlainen kuva. Flimmeriä en aina varmuudella itse havainnut, ja flimmerin päättymistä en koskaan. Siinä olivatkin flimmerin hyvät ja huonot puolet samassa lauseessa. Ei juuri vaivaa, mutta oireettomana jää hoitamatta ja saattaa aiheuttaa infarktin.

Etämonitoroinnilla oli myös suuri henkinen vaikutus. Tunsin ikäänkuin olevani hoitotiimini jäsen. Yhteys sairaalaan ei katkennutkaan kotiuttamiseen. Kohdallani etämonitoroinnin tulokset kattoivat reippaasti vaivat, jos nyt vaivoista voi edes puhua. Monitorointi ei haitannut normaalielämää juurikaan.

Savuava ase tarvitaan hoidon täsmäytykseen, mutta kyllä infarktin syyn selvittäminen tuottaa melkoista huojennusta ja helpotusta potilaallekin. Nyt on mahdollista ymmärtää tapahtumien kulku, lääkityksen tarkoitus, ja infarktin uusiutumisen todennäköisyys paremmin.

 

Tästä eteenpäin

Päällimmäinen huoli on infarktin uusiutuminen. Muutama tilastotieto (Aivoinfarkti ja TIA - Käypä hoito suositus) selventää ongelmaa yhdeltä suunnalta: ensimmäisen infarktinsa saa vuosittain 14.000 suomalaista, ilmaantuvuus kaikkiaan on vajaa 200 sataatuhatta asukasta kohden (kaksi tuhannesta), esiintyvyys eli meidän infarktin kokeneiden lukumäärä on Suomessa alle 100.000 (arvio 82.000 vuonna 2009, korkeampiakin arvioita esitetään). Aivoinfarktin uusiutuvuus on alentunut tällä vuosituhannella merkittävästi – nyt vuodessa noin 2500:lla vaiva uusiutuu. Näiden lukujen valossa aivoinfarktiin sairastumisen riski ei näytä tavattoman korkealta, vajaat 40 tapausta päivässä koko maassa, mutta tilastot kertovat myös, että 10,7% ensi kertaa sairastuneista sai uuden aivoverenkiertohäiriön vuoden kuluessa. Ensimmäinen vuosi on ilmeisen vaarallinen, ainakin jos syytä ei ole löydetty tai sitä ei voi hoitaa. Riskiä voi alentaa, jos elintavoissa on korjaamisen varaa ja sairauksia on hoitamatta. Ja ennen kaikkea, infarktin syy on selvillä ja siihen on olemassa vaikutuskeino. Riskilaskureita (Finriski-laskuri) ja luokituksia löytyy internetistä – pitää vaan muistaa, että keskiarvot harvoin edustavat omaa tapausta.

Omalla kohdallani esimerkiksi CHA2DS2VASc-luokitus antoi ennen infarktia 0 pistettä – kuuluin siis matalan riskin ryhmään (riskitöntä ryhmää ei olekaan!). Flimmeristä ei ollut tietoa. Nyt, sairastetulla infarktilla pisteeni ovat 2, ja iän mukana niitä tulee lisää, joten hyytymisen estolääkitys (AK) on aiheellinen. AK alentaa riskiä noin 60%:lla, muttei poista sitä. Tähän vaan pitää tottua. Ja onhan niitä muitakin terveysriskejä, jotka kasvavat iän karttuessa. Se kuuluu elämään. Lienee jokseenkin turhaa jäädä pelolla odottamaan infarktin uusiutumista. Helpommin sanottu kuin tehty, pelot ovat epärationaalisia. En ole itsekään vielä täysin vapautunut kaikenlaisten uusien oireiden kyttäämisestä. Ehkä se onnistuu ajan kanssa.