​Mikäli aivoverenkiertohäiriön aiheuttaja on aivoinfarkti, verihyytymän tukkima verisuoni pyritään avaamaan aivoinfarktin liuotushoidolla. Liuotushoito voidaan antaa vain 4,5 tunnin sisällä oireiden alusta. Tämän jälkeen liuotushoidosta ei ole hyötyä vaan se lisää aivoverenvuodon riskiä.

Ennen liuotushoitoa tehdään aivojen tietokonetomografia tai magneettikuvaus, jolla poissuljetaan aivoverenvuoto ja muut mahdolliset syyt oireiden taustalta. Päätös liuotushoidosta tehdään yksilöllisesti ottaen huomioon potilaan oireet, pään kuvantamislöydös ja verenvuotoriski.

Liuotushoitoon liittyy noin 2 % riski oireisesta aivoverenvuodosta eli 2 potilaalla sadasta liuotushoidon saaneesta. Lievät verenvuodot esim. virtsakatedriin ovat tavallisempia.

Kallonpohjavaltimon tukoksessa eli basilaaritromboosissa voidaan harkita liuotushoitoa jopa 48 tuntiin asti oireiden alusta, mikäli ei ole vielä kehittynyt laajoja aivoinfarkteja.

Liuotushoito toteutetaan antamalla veritulppaa liuottavaa lääkitystä suoneen tunnin ajan. Tämän jälkeen potilasta seurataan AVH-yksikössä 24 tuntia, jonka jälkeen aivoista otetaan kontrollikuva.

Aivoinfarktin liuotushoito voidaan antaa monessa keskussairaalassa videoneuvottelun (telestroke) avulla. Telestroke – neuvottelussa päivystävä neurologi HYKS Meilahden sairaalasta arvioi potilaan soveltuvuuden liuotushoitoon siten, että potilas tutkitaan videon välityksellä ja aivojen kuvantamistutkimus siirretään HYKSiin arvioitavaksi.

Mikäli aivoinfarktin syynä on suuren kaula- tai aivovaltimon tukos, se voidaan yrittää avata suonensisäisellä toimenpiteellä (mekaaninen rekanalisaatiohoito eli trombektomia). Yleensä toimenpide tehdään laskimonsisäisen liuotushoidon lisäksi. Joskus mekaaninen rekanalisaatiohoito voidaan tehdä, vaikka liuotushoito on vasta-aiheinen, esimerkiksi leikkauksen jälkeen. Joskus toimenpide vaatii yleisanestesian eli nukutuksen. Toimenpiteen tekee toimenpideradiologi ja se vaatii erityiskoulutusta. Tämän vuoksi mekaanista rekanalisaatiohoitoa annetaan vain yliopistosairaaloissa.