​Kallonpohjavaltimon tukoksesta eli basilaaritromboosista voi seurata henkeä uhkaava tilanne, koska kallonpohjavaltimo tuo veren hengittämisen ja tajunnan kannalta välttämättömän aivorungon alueelle. Toisin kuin muut aivovaltimot, kallonpohjavaltimo on yksittäinen suoni, jonka tukkeutuessa verta ei pystytä ohjaamaan hapenpuutteesta kärsivälle alueelle muita suonia pitkin.

Kallonpohjavaltimon tukos voi kehittyä äkillisesti, mutta osalla potilaista on ennakoivia oireita (TIA-kohtauksia) päivien-muutaman viikon ajan. Tyypillisiä oireita ovat kaksoiskuvat, puheen puuromaisuus, nielemisvaikeudet, tasapainovaikeudet ja raajojen holtittomuus.

Kallopohjanvaltimotukos voidaan todeta aivovaltimoiden kuvantamisella.

Noin puolet kallonpohjavaltimon tukoksen saaneista potilaista voidaan pelastaa aivoinfarktin liuotushoidolla tai mekaanisella rekanalisaatiohoidolla.

Pitkäaikaishoidoksi jää usein verenohennuslääke.