Aivovaltimoiden lisäksi myös aivolaskimot saattavat tukkeutua verihyytymän seurauksena. Tilaa nimitetään aivolaskimotukokseksi eli sinustromboosiksi.  Sen seurauksena aivoihin voi syntyä aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Aivolaskimotukos on paljon harvinaisempi kuin aivovaltimotukos. 

Aivolaskimotukoksen riskitekijöitä ovat tukosalttiutta lisäävät tilat ja lääkkeet, kuten perinnöllinen tukostaipumus, tupakointi, ehkäisypillerit, raskaus ja synnytys, syöpätaudit ja -lääkkeet, kuivuminen sekä pään alueen vammat ja tulehdukset esim. kartiolisäkkeen tai otsaontelon tulehdus.

Yleisimmät aivolaskimotukoksen oireet ovat jatkuva voimistuva päänsärky, johon voi liittyä näköhäiriöitä, kouristuksia tai halvausoireita. 

Aivolaskimotukoksen hoitona on verenohennuslääkitys. Verenohennuslääkityksen kesto harkitaan yksilöllisesti, mutta se on yleensä vähintään 6-12 kk. Mikäli laskimotukoksia on ollut useita tai todetaan perinnöllinen tukostaipumus, niin verenohennuslääkitys voi olla myös pysyvä.

Viereisessä kuvassa aivolaskimotukos on merkitty nuolella.  Aivolaskimot:

1. sinus sagittalis superior eli ylempi nuoliveriviemäri
2. pinnallinen aivolaskimo
3. sinus rectus eli suora veriviemäri
4. sinus transversus eli poikittainen veriviemäri
5.  sinus occipitalis eli takaraivon veriviemäri
6. vena jugularis eli kaulalaskimo
7. sinus sagittalis inferior eli alempi nuoliveriviemäri
8. sinus cavernosus eli lokeroviemäri

Edellinen sivuSeuraava sivu