​Kallonmurtumat

Kallonmurtumat ovat melko tavallisia kaatumisen seurauksena. Vaikka suurin osa kallonmurtumista ei vaadi kipulääkettä kummempaa hoitoa, on murtuma kuitenkin osoitus iskun voimakkuudesta ja kertoo aivoverenvuodon tai –ruhjeen riskistä. Kallonmurtumat havaitaan pään TT-kuvauksessa.

Pääosa kallonmurtumista on hyväasentoisia halkeamia kallon laella. Murtumalinja saattaa kulkea iskukohdalta pitkällekin, jopa kallonpohjaan asti. Nuorilla kallonmurtuma voi aiheuttaa epiduraalivuodon ja siksi ainakin lyhytaikaista sairaalaseurantaa suositellaan.

3D-kuvassa näkyy oikealla ohimolla hyväasentoinen halkeama joka kulkee ohimoluun läpi ja yltää poskiluun kaareen.

Jos murtuma yltää kallonpohjaan, se saattaa kulkea väli- ja sisäkorvan tai nenän sivuontelojen läpi. Nämäkin murtumat ovat yleensä hyväasentoisia eivätkä vaadi leikkaushoitoa. Jos kallonpohjan murtuma kulkee väli- tai sisäkorvan läpi, voi tästä aiheutua tilapäinen tai pysyvä kuulonmenetys tai voimakasta kiertohuimausta. Myös kallonpohjan läpi kulkevat hajuhermot, kasvohermo tai silmänliikuttajahermot voivat vaurioitua.

Jos taas murtuma yltää välikorvan tai nenän sivuonteloihin (esim. otsaonteloon), voi tästä seurata aivo-selkäydinnesteen vuotoa nenään. Vuoto aiheuttaa riskin aivokalvontulehduksesta ja murtuma joudutaan joskus korjaamaan, jos vuoto ei parin viikon kuluessa lopu itsekseen.

Voimakas paikallinen isku voi aiheuttaa kalloon painumismurtuman. Jos samalla kohdalla on haava tai jos murtuma on painunut sisäänpäin yli luun paksuuden verran, joudutaan murtuma usein korjaamaan leikkaamalla. Joskus luunsirut voivat työntyä aivokudokseen ja aiheuttaa paikallisen aivoruhjeen.

3D-kuvassa näkyy vasemmalla ohimolla pirstaleinen painumismurtuma.

Kallonmurtumiin liittyy toisinaan myös kasvojen tai silmäkuopan murtumia, joita voidaan joutua leikkaamaan, jos niistä aiheutuu kosmeettista tai toiminnallista haittaa. Nämä korjaukset tehdään usein pienellä viiveellä, kun kasvojen alueen turvotus on laskeutunut.

Lävistävät vammat

Lävistävät vammat ovat yleensä vaikeita aivovammoja ja liittyvät useimmiten henkirikoksiin tai työtapaturmiin. Tyypillisiä lävistäviä vammoja ovat lisäksi sotavammat, mm. ampuma- ja sirpalevammat. Nämä ovat Suomessa kuitenkin hyvin harvinaisia. Suomessa pään alueen ampumavammat liittyvät yleensä itsemurhayrityksiin ja johtavat usein kuolemaan.