Jos pään vamma johtaa tajuttomuuteen tai voimakkaaseen sekavuuteen, jatkuvaan ja seurannassa pahenevaan päänsärkyyn tai voimakkaaseen oksenteluun tai kehittyy jokin äkillinen neurologinen oire, tarvitaan usein ambulanssia. Varmista ensin, saatko tajuttoman hereille puhuttelemalla ja hartioista ravistamalla ja soita sen jälkeen hätänumeroon. Hätäkeskuspäivystäjä kertoo, miten toimia.

Punaisen Ristin sivuilta löydät lisäksi ohjeita hätäensiapuun ja hätätilanteisiin varautumiseen.

Hätäkeskuksen päivystäjä ja ensihoitohenkilökunta tarvitsevat läheisiltä ja silminnäkijöiltä mahdollisimman tarkat tiedot siitä, mitä on tapahtunut: miten pään vamma on sattunut, mikä oli nopeus liikenneonnettomuuksissa, oliko uhri välittömästi tajuton, onko käytössä veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä, ja jos vammaa ei ole nähty, koska henkilö on viimeksi nähty hyvävointisena.

Aivovammojen ensihoidossa nopeus on ennusteen kannalta ensisijaisen tärkeää. Ensihoitohenkilökunta varmistaa hapensaannin, verenkierron ja hengityksen riittävyyden ja tarvittaessa aloittaa nesteytyksen. Jos pään vamman saanut on tajuton, hänelle laitetaan hengitysputki (intubaatioputki) ja hänet kytketään hengityskoneeseen. Jos tajunnantaso on alentunut ja epäillään aivovammaa, hengityskonehoitoa tarvitsevat rauhoitetaan aina lyhytvaikutteisilla nukutusaineilla, jotta tajunnantaso voidaan arvioida kunnolla heti sairaalaan saapumisen jälkeen.

Erityisesti korkeaenergisten liikenne- ja putoamisonnettomuuksien yhteydessä todetaan usein myös kaularanka- tai muita vammoja, ja aivovammaa epäiltäessä potilaille laitetaan varmuuden vuoksi myös kaularankaa tukeva kauluri sairaalaan kuljetuksen ajaksi. Jos tajunnantaso on selvässä laskussa tai pään vamman saanut on tajuton, hänet kuljetetaan ambulanssilla tai helikopterilla suoraan keskus- tai yliopistosairaalaan.

Sairaalassa pään vamman saanut huonokuntoinen potilas tutkitaan välittömästi. Hoitajat ja lääkärit varmistavat ensin, että verenpaine ja hapensaanti ovat riittävät ja hengitystiet ovat avoimet. Sen jälkeen arvioidaan tajunnantaso ja tehdään mahdollisuuksien mukaan kliininen neurologinen tutkimus. Lisäksi varmistetaan, ettei selkärangan, vartalon tai raajojen alueella ole vammoja. Jos tajunnantaso heikkenee eivätkä hengitystiet pysy avoimina, pään vamman saaneelle laitetaan hengitysputki ja tämä kytketään hengityskoneeseen.

Tämän jälkeen tehdään tarvittavat päivystykselliset kuvantamistutkimukset. Usein tehdään pään ja kaularangan tietokonetomografia (TT) –kuvaus, suurienergisessä onnettomuudessa olleille myös vatsan ultraääni verenvuotojen poissulkemiseksi, vartalon TT-kuvaus ja usein myös kaulavaltimoiden TT-kuvaus muiden vammojen toteamiseksi.

Jos tajunnantaso on hyvä eikä kuvantamistutkimuksissa todeta hengenvaaraa aiheuttavia vammoja, seuranta vuodeosastolla yleensä riittää. Jos todetaan päivystyksellistä leikkaushoitoa vaativa aivovamma, pyritään toimenpide tekemään mahdollisimman nopeasti. Tajuttomat potilaat otetaan teho-osastolle.

Aivovamma ja erityisesti samanaikainen humalatila aiheuttavat usein oksentelua, ja jos tajunnantaso on alentunut, voi oksennusta päätyä ”väärään kurkkuun” eli henkitorveen ja keuhkoihin. Tämä johtaa aina keuhkokuumeeseen. Tästä syystä useimmille tajuttomille aloitetaan välittömästi suonensisäinen antibioottihoito ja laitetaan nenämahaletku, jota pitkin vatsansisältö pääsee poistumaan. Lisäksi jatkuvaa verenpaineen seurantaa varten ja verinäytteiden ottoa helpottamaan potilaille laitetaan ranteeseen tai nivuseen valtimokanyyli.

Vakavampien aivovammojen hoito toteutetaan neurokirurgisella teho-osastolla. Tehohoidon tarkoituksena on turvata potilaan peruselintoiminnot eli riittävä ja vakaa elimistön verenkierto ja hapensaanti. Usein potilas joudutaan hapensaannin ja hengityksen turvaamiseksi intuboimaan eli laittamaan hengitysputki henkitorveen sekä kytkemään hengityskoneeseen jos potilaan hengitys ilman ei ole riittävää tai potilas ei pysty itse pitämään hengitysteitään auki. Tällä estetään myös mahansisällön ajautuminen hengitysteihin. Joskus potilaalle joudutaan antamaan verenkiertoa tukevia lääkkeitä riittävän verenkierron turvaamiseksi.
 
Aivovammapotilaan tehohoidossa pyritään estämään tapahtuneen aivovamman paheneminen ja aivovaurion laajeneminen. Hoito keskittyy  turvaamaan aivojen riittävän verenkierron ja hapentarjonnan. Aivovammoihin usein liittyvää aivoturvotusta voidaan hoitaa monella tavalla. Potilas voidaan esimerkiksi kytkeä hengityskoneeseen riittävän hengityksen turvaamiseksi ja sedatoimalla eli antamalla potilaalle keskushermoston toimintaa vaimentavia lääkkeitä. Aivovammoihin liittyvää sekavuutta voidaan myös joutua hoitamaan rauhoittavilla lääkkeillä.
 
Hoidon ohjaamiseksi ja potilaan tilan arvioimiseksi voidaan käyttää kuvantamistutkimuksia ja esimerkiksi mittaamalla kallonsisäistä painetta. Lisäksi potilaan tajuntaa arvioidaan säännöllisesti. Aivovammapotilaan hoidosta vastaavat neurokirurgit ja neuroanestesiologit. Tehovalvontaosastolla sairaanhoitaja on potilaan vierellä koko ajan tarkkailemassa ja hoitamassa potilaan verenkiertoa, hengitystä sekä seuraamalla potilaan yleisvointia ja tajunnantasoa.

Aivojen toimintaa mittaavien mittareiden lisäksi tehohoidossa olevalla potilaalla on verisuonikanyyleja lääkkeen antoa ja suonensisäistä nestehoitoa varten. Usein verenpainetta mitataan valtimoon laitetun kanyylin kautta. Tätä kautta voidaan myös potilaasta ottaa verinäytteitä ilman toistuvia pistoksia. Usein potilailla on myös virtsakatetri sekä ns. nenämahaletku, jota kautta potilaalle voidaan antaa ravitsemusliuoksia.
 
Tehohoidossa huolehditaan myös potilaan riittävästä energian saannista ja hoidetaan mahdollisia infektiota. Aktiivinen fysioterapia on oleellinen osa aivovammapotilaiden hoitoa tehovalvontaosastolla.

Neurotehohoidossa käytetään paljon laitteita potilaan tilan seuraamiseen. Lisäksi sairaanhoitaja on koko ajan vierellä. Katso video tehohoidosta.

Jos kyseessä on kallonsisäinen verenvuoto joka aiheuttaa aivopaineen nousua ja tajuttomuuden, voidaan tilannetta yrittää hoitaa ensin konservatiivisin keinoin eli nestehoidolla, hengityskonehoidolla ja rauhoittavin lääkkein. Jos vuoto kuitenkin on laaja-alainen ja aivot ovat kovassa puristuksessa, harkitaan yleensä leikkaushoitoa jos peruuttamatonta aivovauriota ei vielä ole syntynyt.

Leikkauksen tärkein tavoite on saada aivoille lisää tilaa. Yleensä riittää, että kallo ja aivokalvot avataan, verihyytymä imetään pois ja tämän jälkeen kallonpala kiinnitetään titaanisin niitein paikoilleen. Kallon avauksessa käytetään itsestään pysähtyvää poraa ja erityistä sivuleikkuria, jolla verihyytymän paksuimmalta kohdalta irrotetaan pyöreä luukku. Leikkaus tehdään yleensä mikroskoopin alla parhaan näkyvyyden varmistamiseksi. Arpi paranee yleensä hyvin ja sijoittuu useimmiten hiusten peittämälle alueelle.

Leikkauksen jälkeen otetussa kuvassa näkyy oikealla puolella niitein paikalleen kiinnitetty luupala.

Jos aivoturvotus on voimakasta, voidaan päätyä tekemään aivopaineen helpottamiseksi laajempi kallonavausleikkaus eli hemikraniektomia. Tällöin kallo avataan laajalta alueelta ja luupala jätetään pois. Muutaman kuukauden kuluttua luupalan tilalle asennetaan keinomateriaalista potilaan mittojen mukaan tehty implantti. Implantit ovat yleensä muoviseosta.

3D-kuvassa leikkauksen jälkeen näkyy suuri kalloon jätetty aukko. Kallonavausleikkauksen jälkeen aivot pääsevät vapaasti turpoamaan akuuttivaiheessa. 

Kuntoutuminen on hyvin yksilöllistä - siihen vaikuttavat potilaan vammat, peruskunto ja muut sairaudet. Edelleen voi esiintyä päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä, uneliaisuutta tai sekavuutta.

Vuodeosastolla pyritään mahdollisimman nopeasti palaamaan normaaliin elämänrytmiin. Vuodeosastolla huolehditaan perushoidosta ja tuetaan potilasta itsenäiseen toimintaan. Liikkuminen osastolla aloitetaan varovasti ja henkilökunnan seuraamana. Jos vammasta on tullut esimerkiksi toisen puolen raajojen heikkoutta, on apuvälineiden oikea käyttö tärkeää. Aivovamman jälkeen voi myös esiintyä huimausta, jolloin liikkumisen apuvälineet ovat myös paikallaan. Tärkeää on totuttaa elimistöä pystyasentoon, koska pitkä vuodelepo hidastaa kuntoutumista. Alkuvaiheessa liikkuminen usein väsyttää potilasta ja riittävän levon ja liikkumisen kanssa joudutaankin usein tasapainoilemaan .

Henkinen tuki aivovamman jälkeen on myös tärkeää. Osaston henkilökunta keskustelee mielellään toipumiseen liittyvistä asioista. Osastolta on mahdollista saada oppaita aivovammaan liittyen. Monesti aivovamman saanut potilas ei itse pysty sisäistämään alkuvaiheessa annettua tietoa, jolloin omaisten kanssa keskustelun tärkeys korostuu. Kotiutumisen jälkeen herää usein paljon kysymyksiä, jolloin voi olla hyvä olla yhteydessä osastolle tai keskustella asioista jälkitarkastuksessa lääkärin kanssa.

Omaisten tuki on tärkeää aivovamman jälkeen. Omaisten vierailut parantavat ajantajua, luovat turvallisuuden tunnetta potilaalle ja aktivoivat aivoja. Arkisista asioista puhuminen usein rauhoittaa potilaita, läheisen kosketus tuo turvaa ja vierailut tuovat sisältöä päivään. Jos omaiset haluavat osallistua enemmän omaistensa hoitoon, on hyvä keskustella henkilökunnan kanssa miten se mahdollistetaan. Omaisten jaksaminen on myös tärkeää ja pitkän kuntoutuksen aikana myös omaisten on tärkeää huomioida omat voimavaransa.

Toipuminen aivovammasta jatkuu kotona, oman paikkakunnan sairaalassa tai kuntoutusyksikössä. Kotiin pääsevä potilas on vielä toipilas ja onkin tärkeää, että omaisten tuki jatkuu myös kotona.