Aivoruhjeet

Aivoruhje eli aivokontuusio (lat. contusio cerebri, eng. contusion) syntyy, kun aivot osuvat kallon sisäpintaan ja aivokuoreen syntyy ruhje eli verenpurkauma. Aivokudos on melko haurasta ja sen verenkierto on vilkasta, ja melko pienikin isku sopivasta suunnasta voi aiheuttaa aivoruhjeen.

Tyypillisin paikka aivoruhjeille on otsalohkojen pohja – kun ihminen kaatuu taaksepäin ja lyö takaraivonsa, aivojen otsalohkot törmäävät kallonpohjaan. Toinen tyypillinen paikka ruhjeille on ohimolohkojen alueella.

Kuvassa otsalohkojen alapinnalla laajat aivoruhjeet valkoisena ja niiden ympärillä tummana näkyvää aivoturvotusta. Kuvaa katsotaan edestä, silmäkuopat ovat kuvan alareunassa.

Aivoruhjeet syntyvät välittömästi kaatumishetkellä, mutta on tavallista, että veren tihkuminen vammautuneelle alueelle voi jatkua vielä muutaman päivän ajan. Joskus välittömästi vamman jälkeen tehdyissä kuvantamistutkimuksissa ei nähdä juuri mitään vammamuutoksia, mutta muutaman päivän jälkeen aivoruhjeiden todetaan kasvaneet merkittävästi. Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet ja hyytymishäiriöt lisäävät tätä taipumusta.

Lisäksi aivokudokseen tihkunut veri ärsyttää aivokudosta ja vaikuttaa paikallisesti sen verenkiertoon aiheuttaen ympärilleen aivoturvotusta. Aivoturvotuksen hoito ja esto ovat eräitä tärkeimmistä tehohoidon tavoitteista aivovamman jälkeen. Voit lukea lisää aivovammapotilaan tehohoidosta täältä.

Aivoruhjeet eivät välttämättä itsessään aiheuta heti näkyviä oireita, erityisesti sijaitessaan otsalohkojen alaosissa. Vointi saattaakin tuntua varsin hyvältä heti vamman jälkeen. Toisinaan tämä johtuu siitä, että otsalohkojen vammat aiheuttavat vaikeuksia oireiden tiedostamisessa ja havaitsemisessa muiden neuropsykologisten oireiden (linkki) ohella. Tämän tyyppiset oireet tulevatkin usein esille vasta kotona tai työelämässä, kun arkiset askareet eivät enää sujukaan. Lisäksi lieväkin oireisto saattaa pahentua aivoturvotuksen myötä ja alkuvaiheessa hyväkuntoinenkin potilas voi joutua tehohoitoon. Sairaalaseuranta onkin alkuvaiheessa erittäin tärkeää.

Jos vammaenergia on erityisen kova, esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai metrien korkeudesta tippumisen seurauksena, aivoruhjeita voi muodostua aivojen pintakerroksen lisäksi aivojen syviin rakenteisiin kuten aivorunkoon tai aivokurkiaiseen. Tällöin tajunnantaso on useimmiten syvästi alentunut ja aivoissa todetaan useimmiten muitakin vammamuutoksia. Jos aivoruhjeita todetaan aivojen syvissä rakenteissa, on kyseessä useimmiten erittäin vaikea aivovamma ja toipumisen mahdollisuudet ovat hyvin pienet.