Aivokuolema ja elinluovutus

Se voi koskettaa ketä tahansa meistä. On olemassa sairauksia, joihin ainoa hoitomuoto on elinsiirto.

 

Aivokuolema
 
Suomen lainsäädännön (2.2.2001/101 § 21) mukaan ihminen on kuollut, kun hänen aivotoimintansa on peruuttamattomasti loppunut. Peruselintoimintoja voidaan ylläpitää tehohoidon keinoin muutaman päivän ajan, mutta ilman elinluovutukseen etenemistä, se on tarkoituksetonta sekä epäeettistä.
  
Aivokuoleman toteaminen on elinsiirtokirurgian perusedellytys, mutta aivokuoleman toteaminen ei riipu elinsiirtoaikeista. Aivokuoleman toteaminen perustuu esitietoihin, nykyiseen tilanteeseen, seurantaan ja  tarvittaessa lisätutkimuksiin sekä aivokuoleman perussyyn täytyy olla selvitetty.
     
Aivokuoleman toteamiseksi tehdään:
  • Neurologiset testit 
  • Hengitystesti
        
Elinluovutus 
 
Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan kuollut ihminen voi toimia elinluovuttajana, jos ei ole tiedossa tai syytä olettaa, että vainaja olisi vastustanut elinsiirtoa (”Oletettu suostumus”). Elinluovutuksen vasta-aiheita ovat hepatiitit, HIV sekä aktiiviset syövät keskushermoston ulkopuolella.

Aivokuoleman tapahduttua, painopiste hoidossa siirtyy irrotettavien elinten siirtokelpoisuuden varmistamiseen. Elinluovuttajan hoitoon on yhteneväiset ”Kansalliset ohjeet elinluovuttajan hoidosta ja elinten talteenotosta”. Meilahden sairaalassa toimiva Elinsiirtotoimisto toimisto organisoi keskitetysti elinirrotusleikkaukset koko Suomessa.
     
Lue täältä lisää elinluovutuksesta.

Edellinen sivuSeuraava sivu

 



 

Elinluovutus on lahja elämälle.