Aivokuolema ja elinluovutus

Se voi koskettaa ketä tahansa meistä. On olemassa sairauksia, joihin ainoa hoitomuoto on elinsiirto.

Aivokuolema

Suomen lainsäädännön (2.2.2001/101 § 21) mukaan ihminen on kuollut, kun
hänen aivotoimintansa on peruuttamattomasti loppunut. Peruselintoimintoja
voidaan ylläpitää tehohoidon keinoin muutaman päivän ajan, mutta ilman elinluovutukseen etenemistä, se on tarkoituksetonta sekä epäeettistä.

Aivokuoleman toteaminen on elinsiirtokirurgian perusedellytys, mutta aivokuoleman toteaminen ei riipu elinsiirtoaikeista. Aivokuoleman toteaminen perustuu esitietoihin, nykyiseen tilanteeseen, seurantaan ja
tarvittaessa lisätutkimuksiin sekä aivokuoleman perussyyn täytyy olla selvitetty.

Aivokuoleman toteamiseksi tehdään:

  • Neurologiset testit 
  • Hengitystesti

Elinluovutus 

Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan kuollut ihminen voi toimia
elinluovuttajana, jos ei ole tiedossa tai syytä olettaa, että vainaja olisi
vastustanut elinsiirtoa (”Oletettu suostumus”). Elinluovutuksen vastaaiheita
ovat hepatiitit, HIV sekä aktiiviset syövät keskushermoston ulkopuolella.

Aivokuoleman tapahduttua, painopiste hoidossa siirtyy irrotettavien
elinten siirtokelpoisuuden varmistamiseen. Elinluovuttajan hoitoon on
yhteneväiset ”Kansalliset ohjeet elinluovuttajan hoidosta ja elinten
talteenotosta”. Meilahden sairaalassa toimiva Elinsiirtotoimisto toimisto
organisoi keskitetysti elinirrotusleikkaukset koko Suomessa.

Elinluovutuksesta on tulossa pian lisää sisältöä Aivotaloon.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 



Päivitetty 10.3.2017 16:00

Elinluovutus on lahja elämälle.