Vuotamattoman aivovaltimopullistuman eli aneurysman suhteen arvioidaan ennaltaehkäisevän hoidon hyödyllisyys potilaan näkökulmasta. Lähtökohtaisesti kaikki aneurysmat voidaan hoitaa, mutta joidenkin potilaiden aneurysmiin ja niiden hoitoihin liittyy hoitamatta jättämistä huomattavasti suuremmat hoitokomplikaatioiden riskit. Lisäksi, kuten edellä mainittiin, suurin osa aneurysmista ei koskaan puhkea, eikä niitä kaikkia ole siksi perusteltua hoitaa.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään täysin luotettavaa arviointimenetelmää, jolla voitaisiin ennustaa, mitkä aneurysmat puhkeavat elinaikana tai mitkä pysyvät oireettomina. Ennustamista hankaloittaa lisäksi se, että jokaisen potilaan elinikä on arvoitus. Jos potilaan odotettavissa oleva elinikä on useita kymmeniä vuosia, aneurysman elinaikainen vuotoriski on suurempi kuin jos elinajanennuste on vain muutamia vuosia. Ennaltaehkäisevässä hoidossa tavoitteena on aneurysman hoitaminen eli sulkeminen niin, ettei siihen enää liity puhkeamisen eli aivoverenvuodon riskiä.
Kun potilaan kanssa pohditaan hänelle parasta hoitoa, hoitopäätökseen vaikuttavat mm. potilaan omat toiveet, aneurysman koko, aneurysman sijainti aivoverenkierrossa, aneurysman puhkeamisen ja kasvun riskitekijät (erityisesti tupakointi, korkea verenpaine ja naissukupuoli), potilaan muut sairaudet, potilaan odotettavissa oleva elinikä ja hoidon komplikaatioriskit. Hoidon komplikaatioriskit vaihtelevat hoitopaikasta ja hoitomuodosta riippuen. Aneurysman koko on yksi merkittävimmistä hoitopäätökseen vaikuttavista tekijöistä. Esimerkiksi hyvin pienillä (1-3 mm) aneurysmilla on usein hyvin pieni vuotoriski, erityisesti jos potilas ei tupakoi eikä hänellä ole korkeaa verenpainetta.
Hoitovaihtoehtoja ovat mikrokirurginen leikkaushoito, suonensisäinen eli endovaskulaarinen hoito sekä konservatiivinen hoito.
Mikrokirurginen hoito
Mikrokirurgisessa hoidossa aneurysma hoidetaan mikroskooppiavusteisessa leikkauksessa. Leikkauksessa neurokirurgi ligeeraa eli klipsaa aneurysman, eli laittaa pussimaisen pullistuman kaulaan titaanisen puristimen, joka sulkee pullistuman ja eristää sen normaalista verenkierrosta. Leikkaus tehdään kraniotomiateitse eli kalloon tehdyn pienehkön luuavauksen kautta. Leikkauksen aikaan potilas on nukutettuna. Leikkaushaava tehdään yleensä hiusrajan taakse, jolloin jäljet leikkauksesta ovat kuukausien kuluttua huomaamattomat. Välitön leikkaukseen liittyvä näkyvä muutos on hiuksien ajaminen ohuesti hiusrajan tuntumasta, mutta tätä ulkopuolinen ei välttämättä havaitse esimerkiksi pitkähiuksisilla ihmisillä.
Endovaskulaarinen hoito
Endovaskulaarisessa eli suonensisäisessä hoidossa aneurysma täytetään pienillä platinakoileilla eli -langoilla, jotka näin täyttävät pullistuman, ja se ei enää täyty verellä. Tätä toimenpidettä kutsutaan koilaukseksi tai embolisaatioksi. Suonensisäisen hoidon toteuttaa Suomessa toimenpideradiologi, ei neurokirurgi, ja se tehdään Kuvantamisyksikössä.Suonensisäinen hoito toteutetaan useimmiten reisivaltimon kautta, eli nivuseen tehtävän pistoreitin kautta. Koilauksen lisäksi viime aikoina ovat yleistyneet muutkin suonensisäiset tekniikan kuten esimerkiksi erilaiset stenttihoidot. Stentti on suonen sisälle asetettava metalliverkko, ja samanlaisia stenttihoitoja käytetään mm. sydänvaltimoiden hoidoissa. Tavoite on sama tekniikasta huolimatta, eli aivovaltimopullistuman täydellinen sulkeminen eli eristäminen normaalista verenkierrosta. Endovaskulaarinen hoito on potilaalle usein leikkaushoitoa kevyempi hoitoratkaisu. Toisaalta endovaskulaariseen hoitoon liittyy leikkaushoitoa suurempi todennäköisyys, että aneurysmaa ei saada 100%:sti suljettua.
Konservatiivinen hoito
Konservatiivisella hoidolla tarkoitetaan, että sillä hetkellä pidättäydytään toimenpiteistä. Konservatiiviseen hoitoon kuuluu aneurysman puhkeamisen riskitekijöiden tehokas eliminoiminen, eli mahdollisen tupakoinnin lopettaminen ja korkeiden verenpaineiden optimaalinen hoito. Konservatiiviseen hoitoon kuuluu usein myös seuranta, eli päädytään 1-10 vuoden välein tehtäviin aneurysman kuvantamiskontrolleihin, joissa seurataan erityisesti hyvin pienien (1-3 mm) ja pienien (4-5 mm) aneurysmien mahdollista kasvua. Jos havaitaan kasvutaipumus, hoitovaihtoehtoja pohditaan potilaan kanssa uudestaan.
Edellinen sivuOsion alkuun