Neurokirurgisia toimenpiteitä

​Leikkaushoito eli aivokasvaimen mikrokirurginen poisto tai osittaispoisto

Nukutettu potilas asetetaan kasvaimen sijainnin kannalta sopivaan asentoon (makuulle, kyljelle, vatsalleen, istumaan). Ihoavauksen jälkeen kallonluusta irrotetaan hyvän leikkausreitin salliva luukappale, joka lopuksi kiinnitetään takaisin paikoilleen.

Leikkausmikroskooppi valaisee leikkausalueen ja suurentaa rakenteet, jolloin niiden irrottaminen kasvaimesta on turvallisempaa. Korkeatasoisen työn edellytykset ovat neurokirurgin riittävä kokemus kyseisestä kasvaimesta, hyvä mikroanatomian tuntemus ja mikrokirurginen tekniikka, sekä hyvät leikkaussaliolosuhteet, korkeatasoinen leikkausmikroskooppi, aivoleikkauksiin sopiva nukutus ja hyvät valvontaolosuhteet.

Näytepalan otto eli biopsia

Vaikka kasvainta ei voitaisikaan leikkauksella poistaa, sen laatu pyritään jatkohoidon määrittämiseksi selvittämään näytepalalla. Näytepala voidaan ottaa joko avoimesti, jolloin leikkaustapa ei eroa poistoleikkauksesta, tai stereotaktisella tekniikalla. Stereotaktisessa tekniikassa päähän kiinnitetään paikallispuudutuksessa mittakehikko,jonka läpi otetaan päästä MK- tai TT-kuvat. Kehikon ja kuvien avulla mitataan kasvaimen sijainti ja viedään näytteenottoneula porareiän kautta kasvaimen sisään. Vaikka kasvain olisikin herkällä aivoalueella esimerkiksi aivorungossa, siitä voidaan silti ottaa pieni näyte stereotaktisella tekniikalla.

Alla on esiteltynä leikkauksessa mahdollisesti käytettäviä apuvälineitä ja termejä.

Neuronavigaattori

Leikkausreitin ja herkkien rakenteiden selvittämisessä käytetään usein MK-kuviin ja leikkausta edeltäviin toiminnallisiin paikannustutkimuksiin perustuvaa neuronavigaatiota,jonka avulla kirurgi voi suunnitella sopivan avauksen ja verrata leikkauksessa paljastuvia rakenteita kuvantamistutkimusten tuloksiin.

5-aminolevulinaatti liuos (5-ALA)

Erityisesti nopeimmin kasvavien glioomien (gradus 3 ja 4) leikkauksia varten potilaalle saatetaan antaa leikkauspäivän aamuna pienen vesimäärän kera 5-aminolevulinaatti liuosta (5-ALA), joka on aminohappojohdannainen ja saa aikaan leikkausmikroskoopissa näkyvän kasvainsolujen värjäytymisen ja helpottaa siten kasvaimen reuna-alueiden poistoa mahdollisimman tarkoin.

Elektrostimulaatio

Liikeaivokuori ja sieltä selkäytimeen kulkevat hermoradat voidaan tarvittaessa tunnistaa heikon sähkövirran aikaansaamaan lihassupistuksen avulla nukutetullakin potilaalla, ja näin välttää niiden vaurioituminen.

Valvekraniotomia

Joskus glioomia poistetaan myös paikallispuudutuksessa. Potilas on hereillä (valvekraniotomia), jotta leikkauksen aikana voidaan paikantaa erityisesti puheen kannalta tärkeitä aivoalueita ja varoa niiden vauriota tarkan poiston yhteydessä. Itse aivokudoksen käsittely ei aiheuta kipua. Potilas voidaan pitää kevyesti nukutettuna leikkauksen alku- ja loppuvaiheet, ja herättää vain puheen testausta varten. Valveleikkauksen kokeminen kivuliaana tai voimakkaan epämiellyttävänä tai ahdistavana on hyvin harvinaista.

Ultraääni-imu

Ultraääni-imu on kätevä kudoksen poistaja etenkin glioomien leikkauksissa.

Kortisonihoito

Aivoturvotusta vähentävä kortisonihoito annetaan aina leikkauksien yhteydessä, yleensä viikon kuurina. Lue lisää kortisonihoidosta täältä.

Elektrostimulaatio

Liikeaivokuori ja sieltä selkäytimeen kulkevat hermoradat voidaan tarvittaessa tunnistaa heikon sähkövirran aikaansaamaan lihassupistuksen avulla nukutetullakin potilaalla, ja näin välttää niiden vaurioituminen.

Hydrokefaluksen (vesipään) hoito

Aivot kelluvat aivoselkäydinnesteessä (likvorissa). Kasvain saattaa tukkia aivoselkäydinnesteen kulun, jolloin aivokammiot laajentuvat ja kallonsisäinen paine voi kohota. Tila voidaan laukaista joko kasvaimen poistolla, tai ohjaamalla aivoselkäydinneste toista reittiä. Voidaan tehdä uusi reitti avaamalla III aivokammion pohja tähystimellä (endoskoopilla), tai ohjaamalla ylimääräinen neste ihon alle asetettavan läppälaitteen (shuntti) kautta sydämen oikeaan eteiseen tai vatsaonteloon.

Toiminnallinen kuvantaminen

Herkkiä aivokuoren alueita (liike, tunto, puhe, näkö, kuulo) kasvaimen ympäriltä voidaan nykyisin paikantaa ennen leikkausta useilla toiminnallisilla kuvantamismenetelmillä.

Toiminnallinen MK-tutkimus (fMRI) ja hermoratayhteyksien MK-kuvaus (diffuusiotensorikuvaus, DTI, jota kutsutaan joskus myös traktografiaksi) voidaan suorittaa samalla laitteella kuin tavallinen, rakenteellinen MK-kuvaus.

Navigoitu transkraniaalinen magneettistimulaatio (nTMS) perustuu kallon läpäisevään, tarkasti paikannettavaan magneetti-impulssiin, joka aiheuttaa hyvin paikallisen hermosolujen aktivoitumisen aivokuorella.Sen avulla voidaan paikantaa liikeaivokuori hyvinkin tarkasti, ja sitä käytetään myös puhealueiden paikantamisessa.

Aivokuoren magneettielektrografialla (MEG) tutkitaan samankaltaisia aivojen sähkötoiminnan ilmiöitä kuin EEG:llä, mutta se mittaa aivojen sähkövirtojen aiheuttamia muutoksia magneettikentässä ja on paljon herkempi kuin EEG. Silläkin voi kartoittaa useita toiminnallisiaalueita.

Neurokirurgi valitsee sopivat esitutkimukset kasvaimen sijainnin, potilaan ja tutkimusten paikallisen saatavuuden perusteella – osaa edellä mainituista ei ole saatavilla edes kaikissa yliopistosairaaloissa, mutta ne ovatkin usein toisiaan täydentäviä ja osittain korvaavia tutkimus- menetelmiä, ja vastaava paikannustieto voidaan saada eri menetelmillä.


Edellinen sivuSeuraava sivu



Päivitetty 14.6.2017 15:12