Potilas tulee leikkausosastolle hoitajan saattamana joko kävellen, pyörätuolilla tai potilassängyllä. Potilasta saattava hoitaja antaa lyhyen raportin vastaanottavalle nukutushoitajalle. Potilasta on usein vastaanottamassa myös lääkintävahtimestari, toisinaan myös nukutuslääkäri ja leikkaushoitaja. Potilas siirtyy leikkaustasolle lääkintävahtimestarin avustamana, koska osastolla annettu esilääke voi vaikuttaa liikkumiskykyyn.

Leikkaustasolle siirryttyään potilas saa päälleen lämmitetyt peitot ja polvien alle tyynyn. Usein potilasta pyydetään riisumaan pitkähihaista paitaansa, jotta tarkkailulaitteiden ja tippakanyylien asettaminen olisi helpompaa. Nukutushoitaja laittaa potilaalle seurantalaitteet eli automaattisen verenpainemittarin, sydämen seurantaan tarvittavat laitteet ja veren happipitoisuudesta kertovan mittarin potilaan sormeen. Samaan aikaan leikkaushoitajat valmistelevat leikkaukseen tarvittavaa välineistöä.

Leikkaustiimi eli nukutuslääkäri (anestesialääkäri), nukutushoitaja (anestesiahoitaja) ja leikkaushoitajat (instrumentoiva ja valvova sairaanhoitaja), käyvät potilaan kanssa yhdessä läpi tarkistuslistan, jossa kerrataan vielä potilaaseen, hänen vointiinsa ja tulevaan leikkaukseen liittyviä asioita. Nukutuslääkäri laittaa potilaalle käteen tippakanyylin, jonka kautta potilaalle annetaan suonensisäistä nesteytystä ja lääkkeitä leikkauksen ajan. Nukutushoitaja pitää potilaan kasvojen päällä happimaskia, jotta elimistön happivarastot saadaan täytettyä, nukutuslääkärin antaessa potilaalle tippakanyylin kautta nukutuslääkkeet.

Potilaan nukkuessa hänelle laitetaan muun muassa lisää tippakanyyleitä ja virtsakatetri. Nukutushoitaja ja –lääkäri tarkkailevat potilaan vointia koko leikkauksen ajan. Leikkauksen jälkeen potilas herätetään joko leikkaussalissa tai vasta tehovalvontaosastolla.