Läheisen vakava sairastuminen, kuolema aiheuttaa kriisin. Jokainen kokee ja suree sen omalla tavallaan. Omaisille tarjotaan apua ja tukea. Äkillisessä tilanteessa keskustelu ja kuuntelu ovat henkistä ensiapua.

Elinsiirtoja tehdään Suomessa noin 350 vuodessa. Elinsiirrot onnistuvat hyvin ja uuden elimen saaneen elinajan odote on yli 20 vuotta.

Elinluovuttajat ovat aivokuoleman kautta menehtyneitä. Potilaita on hoidettu aktiivisesti ja kaikki on tehty potilaan pelastamiseksi. Kun ennustetta tehohoidossa olevan potilaan toipumiselle ei enää ole, keskustellaan elämän loppuvaiheen hoidosta ja elinluovutuksesta. Elinluovutusasian huomioiminen kuuluu elämän loppuvaiheen hyvään hoitoon. Jos elinluovutus ei ole mahdollista, tehohoito päätetään ja siirrytään hyvään perushoitoon.

Elinluovutukseen edetään, mikäli potilas ei ole asiaa vastustanut eläessään. Omaisten kanssa aina keskustellaan, mutta heidän ei tarvitse päättää asiasta. Joskus elinluovuttajan omaisille tuo lohtua, että vaikeasta tilanteesta on apua jollekin toiselle.

Omaisille annetaan keskustelun jälkeen ohjeita myös kirjallisesti. Sairaala lähettää omaisille parin kuukauden kuluttua kuolemasta kiitoskirjeen elinluovuttajan läheisille. Kirjeessä kiitetään omaisia sekä tarjotaan mahdollisuutta ottaa yhteyttä uudelleen elinluovutukseen liittyvissä asioissa.

Otamme osaa suruusi Jokaisen suru on omanlaisensa. Surun kohtaamiseen tarvitaan tilaa ja aikaa.

Tukea saat tarvittaessa Pyydä apua ja kysy mieltäsi askarruttavista asioista. Surussa läheisiä ei jätetä yksin.