Tuntemukset omassa kehossa voivat olla voimakkaita, sillä keho reagoi, kun liikkeellä on vahvoja tunteita. Ahdistaa, on pala kurkussa, tuntuu kuin joku istuisi rintakehän päällä. Ruokahaluttomuus ja unettomuus ovat voimakkaita reaktioita.

Kehon muutosten huomioiminen on arvokasta. On hyvä tiedostaa, että oireet voivat johtua surusta ja muista negatiivisista tunteista, eivätkä välttämättä ole sairauden merkkejä.

Öisin on hyvä rauhoittua ja yrittää nukkua - unta kannattaa vaalia, vaikka se olisi vaikeaa kriisin keskellä. Kriisin läpikäyminen on raskasta, keho ja mieli tarvitsevat lepoa. Päiviin olisi hyvä sisällyttää ulkoilua, liikuntaa ja aktiivisuutta. Lyhytaikaisesti voi auttaa uni- tai nukahtamislääke tai sairausloma. Yritä karsia ylimääräiset tekemiset elämästä, jotta et kuluta voimavarojasi turhaan. Yritä syödä säännöllisesti, vaikka ruokahalusi olisi kateissa. Uni ja ravinto ovat tärkeitä edellytyksiä jaksamiselle.

Syvään hengittely rauhallisella kävelylenkillä puhaltaa mielipahaa pois joka henkäisyllä. Suru voi kutistaa fyysisestikin ja painaa ryhdin kumaraan. Energia tuntuu olevan vähissä.

Mieli vaikuttaa kehoon, mutta erilaiset asennot vaikuttavat myös mieleen. Vaikka mieli olisi valmis irtautumaan vaikeasta olosta, se uskoo kehon viestin. Päälle voi jäädä kuluttava ja pitkäaikainen tunne, että voi koko ajan huonosti.

Hymyyn vastaaminen tai nauru hauskalle jutulle lähettävät surun keskellä positiivisen viestin kehosta mieleen. Jos suru on painanut sinut kumaraan, kokeile miten mielesi suhtautuu ryhtiliikkeeseen.

Itkukin on fyysinen tapa purkaa surua. Se voi myös helpottaa ahdistunutta ja surullista mieltä. Keskustelu jonkun itselle läheisen kanssa kannattaa, tunteiden jakaminen ja toisen tuki auttavat jaksamaan ja helpottavat mahdollista yksinäisyyden tunnetta.

Puhuminen ja kirjoittaminen voivat auttaa. Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä, jotta läheiset eivät arastelisi ottaa niitä esiin. Tapahtuneen esiin nostamista tunteista ja ajatuksista voi pitää päiväkirjaa.

Toisten saman kokeneiden tapaaminen voi lohduttaa. Heidän on helpompi ymmärtää, miltä oikeasti tuntuu. Tapahtumaan liittyvien tosiasioiden selvittäminen helpottaa. Itkeminen on kehon luonnollinen tapa reagoida suruun ja järkytykseen.

Työntekoa ja opiskelua kannattaa jatkaa oman jaksamisen mukaan. Parasta on aloittaa rutiinitehtävistä. Esimiehelle ja työtovereille on hyvä kertoa tapahtuneesta, jotta he osaisivat suhtautua tilanteeseen ja huomioida sen. Kriisin alkuvaiheessa voi saada sairauslomaa hoitavalta tai työterveyslääkäriltä.