Aivosairauksien vaikutus sopeutumiseen

Äkillinen aivotoiminnan häiriö

Äkillisillä aivotoiminnan häiriöillä tarkoitetaan sekä nopeasti alkavia neurologisia sairauksia (esim. aivoverenkiertohäiriö) tai tapaturman seurauksena tapahtuvaa aivojen vaurioitumista (esim. traumaattinen aivovamma). Osa aivosairauksista kehittyy pikkuhiljaa, ja aikaa sopeutumiseen ja asian käsittelyyn on silloin enemmän.

Aivovaurioalueen sijainnista ja laajuudesta riippuen häiriö voi tuottaa pysyviä tai ohimeneviä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, kielellisiä häiriöitä sekä muita neuropsykologisia oireita. Aivotoiminnan häiriön seuraukset ovat aina yksilölliset. Usein tarvitaan aikaa ennen kuin selviää, millaisia muutoksia toimintakykyyn pysyvästi jää – jos jää.

Aivotoiminnan häiriö voi vaikuttaa monin tavoin sairastuneen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintaan. Hoidon ja kuntoutuksen yhteydessä arvioidaan muun muassa sairastuneen mahdollisuuksia palata työelämään tai opintoihin sekä selviytyä liikenteessä turvallisesti. Jos esimerkiksi työkyvyssä tai ajoneuvon turvallisessa hallinnassa todetaan heikentymistä, arki ja tulevaisuuden suunnitelmat saattavat muuttua huomattavastikin.

Hyväksyntä ja oiretiedostus

Toimintakyvyn muutoksia ja niihin usein liittyvää avun tarpeen lisääntymistä voi olla vaikea hyväksyä. Toipumisen edistyessä oiretiedostuksen rakentuminen on kuitenkin tärkeää, jotta sairastunut oppii ottamaan toimintakykynsä muutokset huomioon arjessa. Myös läheisten on tärkeää saada tietoa aivosairauteen tai -vammaan liittyvistä oireista väärinymmärrysten välttämiseksi.

Oiretiedostus on tärkeä askel toipumisessa, mutta sen rakentuminen voi aiheuttaa myös huolta ja masennuksen tunteita. Sairastumisen tai vammautumisen jälkeen mieliala laskee usein kuntoutumisen siinä vaiheessa, kun toipuminen hidastuu ja samanaikaisesti henkilön käsitys oman toimintakyvyn muutoksista paranee. Surun ja masennuksen tunteet voidaankin nähdä asiaankuuluvana vaiheena sopeutumisessa sekä merkkinä edistymisestä ja eteenpäin menemisestä.

Aivotoiminnan häiriö voi myös vaikuttaa tunne-elämän säätelylle tärkeisiin aivoalueisiin. Tästä saattaa olla seurauksena esimerkiksi tunnekokemusten latistumista, voimistumista tai nopeaa vaihtelua, alentunutta sietokykyä ja itkuherkkyyttä. Toisaalta sairastuneella voi esiintyä tilanteeseen sopimatonta huolettomuutta ja joskus myös vaikeutta tulkita muiden tunnetiloja tai sosiaalisia tilanteita. Usein omalle luonteelle ominaiset, mutta aiempaa voimakkaammat mielialojen vaihtelut ovat tavallisia. Myös aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen, minkälaisia tunnereaktioita sairastuminen herättää.

Sairastuneen elämänlaatuun vaikuttaa kuntoutumisen lisäksi hänen ja hänen läheistensä kyky sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen ja suuntautua elämässä eteenpäin. Sopeutuminen tilanteeseen etenee yksilöllisesti ja voi viedä kauankin aikaa. Sopeutumisessa voi tulla myös uusia vaikeita vaiheita esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa. Tämä on normaalia ja tarkoituksenmukaista.

Eri ihmiset kokevat kuormittavissa tilanteissa hyötyvänsä erilaisista keinoista. Ohessa on esimerkkejä keinoista, joita voi kokeilla.

Sopeutumisen keinoja

  • Puhu tunteistasi perheelle, ystäville tai ammattihenkilölle.
  • Vaikka sairastuminen voi rajoittaa toimintakykyäsi, pyri tekemään juuri sinulle hyvää mieltä tuottavia asioita vointisi sallimissa rajoissa. Kuuntele mielimusiikkiasi, lue, katso elokuvia tai liiku luonnossa.
  • Pyri ylläpitämään sosiaalisia kontakteja: tapaa ystäviä ja jatka harrastuksia vointisi sallimissa rajoissa.
  • Osa ihmisistä kokee helpottavaksi tavata samassa tilanteessa olevia. Voit hakea vertaistukea esimerkiksi potilasjärjestöistä.
  • Hanki lisää tietoa aivotoiminnan häiriöstä ja oireistasi esimerkiksi lukemalla aiheesta.
  • Yritä laskea vaatimustasoasi ja anna toipumiselle aikaa. Jaa suuremmat tavoitteet ja haaveet pienempiin osatavoitteisiin.
  • Usein edistymistä on vaikea huomata, kun se tapahtuu pikkuhiljaa. Esimerkiksi pitämällä päiväkirjaa huomaat selvemmin toimintakykysi kohentumisen.

Edellinen sivu