Pyri kiinnittämään henkilön huomio itseesi ennen keskustelun aloittamista. Ota huomioon myös mahdollisen toispuolisen hahmottamishäiriön, eli neglectin aiheuttamat puolierot.

Ilmeiden ja suun liikkeiden näkeminen voi tukea puheen ymmärtämistä.

Mikäli tapaatte afasian saanutta henkilöä porukalla voi hänen puheen ymmärtämistä tukea puhumalla vain yksi henkilö kerrallaan. Nopeiden puheenvuorojen vaihtelu voi olla henkilölle erityisen vaikeaa, joten ylläpitäkää keskustelussa rauhallista tahtia.

Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi television tai radion sulkemista tai pienen hiljaisen huoneen valitsemista keskusteluympäristöksi.

Kiireelle ei ole sijaa keskustellessa afaattisen henkilön kanssa. Puhu hieman hitaammin ja anna aikaa vastauksille.

Painota ydinsanoja. Toista tarpeen tullen sanomasi.

Suosi kysymyksiä joihin voi antaa lyhyen ja yksinkertaisen vastauksen. Esimerkiksi kyllä/ei-vastausten antaminen voi olla afasian saaneelle henkilölle huomattavasti helpompia kuin avoimet kysymykset.

Voit pohtia kuinka paljon vaikeampi on vastata kysymykseen "Mitä olet puuhaillut?" kuin esimerkiksi "Oletko käynyt tänään ulkona?".

Äänen voimistaminen voi olla tarpeen mikäli afasian saanut henkilö ilmaisee tälle tarpeen tai mikäli tiedät henkilön kuulon olevan alentunut.

Afasia itsessään ei kuitenkaan vaikeuta puheen kuulemista.

Vaikka keskustelun rakennetta on syytä tarpeen tullen yksinkertaistaa on tärkeä huomioida, ettei keskustelu muutu lapselliseksi. Afasia ei itsessään vaikuta henkilön älykkyyteen tai luonteeseen tai muuta tämän kiinnostuksen kohteita.

Afasian myötä sanat ja lauseet voivat vääristyä, mennä sekaisin tai unohtua. Myös puheen määrä voi vähentyä. Ole kannustava ja jatka keskustelua normaalisti vaikka afaattinen henkilö tekisikin puheessaan virheitä. Tärkeintä on, että ymmärsit mitä henkilö yritti sanoa.

On hyvin yksilökohtaista mitkä apukeinot auttavat ketäkin. Kysy afasian saaneelta henkilöltä itseltään, omaisilta tai vaikka puheterapeutilta mikä apukeino auttaisi juuri kyseisen henkilön kohdalla. Näitä voi olla esimerkiksi:

• Hyödynnä eleitä ja osoittelua keskustelussa
• Hyödynnä kirjoittamista. Keskustellessanne esimerkiksi yhteisestä tutustanne voit kirjoittaa henkilön nimen paperille. Tämä voi auttaa afasian saanutta henkilöä pysymään keskustelun aihepiireissä mukana.
• Hyö piirtämistä asioiden ilmaisussa
• Rohkaise myös afasian saanutta henkilöä tarpeen tullen käyttämään vaihtoehtoisia keskustelukeinoja, kuten esimerkiksi kynää ja paperia. Mikäli henkilöllä on käytössä kuvia tai kuvakansio rohkaise häntä myös näiden käyttöön.

Afasiasta parantuminen - tai pikemminkin kuntoutuminen - on asia josta on vaikea antaa tarkkaa arviota heti sairastumisen jälkeen. Afasian kuntoutumiseen vaikuttaa vahvimmin kielellisen oirekuvan vaikeusaste ja aivoissa olevan vaurioalueen koko ja sijainti. Tyypillisesti ajatellaan, että merkittävin kuntoutuminen tapahtuu sairastumisen jälkeisinä kuukausina. Kuitenkin kuntoutumista tapahtuu myös vielä kuukausien tai jopa vuosienkin jälkeen.

Keskeistä on, että afaattista henkilöä tuetaan kuntoutumisessa mahdollisimman paljon. Kuntoutujan osallistumista ja mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen on tärkeä tukea. Omaisten läsnäolo ja tuki ovat erittäin tärkeitä kuntoutusprosessissa.​​

Myös intensiivisellä puheterapiakuntoutuksella tavoitellaan kielellisen toimintakyvyn kohentumista.

Ohjeita keskusteluun löytyy Kuinka keskustelen afasian saaneen henkilön kanssa? -listauksesta yläpuolelta. Omaisen ja muiden äheisten henkilöiden​ läsnäolo ja tuki on tärkein apu kuntoutumisessa. Nähkää henkilö afasian oireiden takaa ja pohtikaa minkälainen läsnäolo ja vuorovaikutus olisi hänelle mieluista. Tämä voi olla esimerkiksi yhdessä vanhojen kuvien katselu ja niistä juttelu, yhteiset musiikinkuuntelutuokiot, lautapelit, kävelyretket tai muuta.

Afasiaoireiden- ja vaikeusasteiden kirjavuuden takia tarkemmat harjoitteluohjeet saat kuntoutujan puheterapeutilta. Sopikaa yhteiskäynti puheterapeutin kanssa ja keskustelkaa minkälainen aktiviteetti palvelee kuntoutumista tilanteessa parhaiten.