​​​Oiretiedostuksen ongelma voi liittyä raajahalvaukseen ja lievempiin motoriikan vaikeuksiin, aisti- ja havaintotoimintojen muutoksiin tai aivojen tiedonkäsittelyn heikentymiseen. Henkilö saattaa myös tiedostaa joitain vaikeuksia, mutta olla toisten osalta oiretiedostamaton.

Tyypillisesti selkeämmät ja konkreettiset oireet, kuten halvaus, tiedostetaan helpommin. Sairastuneella tai vammautuneella on useammin vaikeuksia havainnoida muutoksia "näkymättömissä" tiedonkäsittelytoiminnoissa, kuten esimerkiksi muistissa tai havainnoinnissa.

Lievissä toimintakyvyn muutoksissa oiretiedostuksen ongelmat eivät tuota merkittävää haittaa ja ne voivat jäädä tunnistamatta tai sekoittua psyykkisiin suojareaktioihin. Etenkin aiemmin itsenäinen ja pärjäävä henkilö voi vähätellä sairastumista ja sen seurauksia ilman, että kyseessä on merkittävä oiretiedostuksen ongelma.​

​Vaikeusaste vaihtelee

Oiretiedostamattomuus vaihtelee lievästä oireiden vähättelystä totaaliseen sairauden kiistämiseen. Vaikeassa häiriössä henkilö ei huomaa muutoksia toimintakyvyssään lainkaan. Hän voi kokea vointinsa täysin normaaliksi, vaikka esimerkiksi liikkuminen olisi halvauksen vuoksi mahdotonta. Hän saattaa vähätellä oireitaan ja pyrkiä liikkeelle, vaikka riski kaatua olisi ilmeinen.

Henkilö voi myös pyrkiä selittämään vaikeuksiaan ulkoisilla sairauteen liittymättömillä tekijöillä. Hän saattaa esimerkiksi selittää neglect-oir​etta vanhoilla silmälaseilla tai muistihäiriötä normaalilla ikääntymisellä.

Lievemmissä tapauksissa oiretiedostamaton henkilö saattaa huomata sairastumisen aiheuttamia ongelmia osin itsekin, mutta ei pysty ymmärtämään niiden merkitystä. Henkilö voi esimerkiksi kuvata muistin huonontuneen, mutta ei joko tiedosta ongelman vaikeusastetta tai pysty kunnolla arvioimaan sen merkitystä arkitoimissa tai työssä pärjäämisessä.