Aivoperäiset oireet ovat usein ihmisille vieraita, eikä niiden tiedostaminen, tunnistaminen ja ymmärtäminen ole helppoa. Sairastuneelle tai vammautuneelle tulee tarjota tietoa tapahtuneesta ja seurauksena ilmaantuneista oireista – tarvittaessa toistuvasti. Etenkin alkuvaiheessa läheisten näkemykset ja apu on erityisen tärkeää. Läheiset voivat tarjota realistisia havaintoja henkilön toimintakyvystä, motivoida häntä kuntoutumaan ja huolehtia hänen turvallisuudestaan.
Palautteen saaminen omasta toiminnasta on tärkeää
Toiminnassa ilmeneviä ongelmia on hyvä osoittaa rauhalliseen ja kannustavaan sävyyn. On myös pidettävä mielessä, että oiretiedostuksen koheneminen voi olla pitkä prosessi, eikä vaikeuksien esiin tuominen välttämättä saa sairastunutta heti ymmärtämään tilannettaan. Väittely ei auta ja voi sen sijaan johtaa vain turhautumiseen ja ristiriitoihin ihmissuhteissa. Omaisille läheisen oiretiedostamattomuus on kuormittavaa ja vaatii kärsivällisyyttä.
Oiretiedostamattomuuden yhteydessä voi ilmetä myös muita aivojen tiedonkäsittelyn ongelmia, jotka tulisi huomioida. Esimerkiksi muistivaikeuksien vuoksi henkilö ei välttämättä pysty painamaan mieleen kokemuksia muuttuneesta toimintakyvystä.
Myös sairastuneen mielialaa on hyvä tarkkailla. Oiretiedostamaton henkilö voi olla korostuneenkin hyväntuulinen, mutta ymmärryksen lisääntyessä mieliala saattaakin kääntyä alavireiseksi. Mielialan hoito on tärkeää myös muuta kuntoutumista ajatellen.
Mistä löytää apua?
Tietoa voi etsiä omatoimisesti esimerkiksi tältä Aivotalosta.
Neuropsykologinen kuntoutus voi auttaa oireiden tunnistamisessa – joskus oiretiedostuksen kohentuminen nouseekin kuntoutuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi.
Niin henkilö itse kuin hänen lähipiirinsäkin voivat hyötyä vertaistuesta ja potilasyhdistysten tai Kelan järjestämästä sopeutumisvalmennuksesta. Keskustelemalla samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa voi saada uusia mahdollisuuksia ymmärtää omaa tilannettaan ja oireitaan.
Lue lisää:
Edellinen sivuSeuraava sivu