​​Olosuhteet suotuisiksi

Näönvaraista toimintaa voi yleisesti tukea järjestämällä ympäristön olosuhteet muuttuneen toimintakyvyn kannalta mahdollisimman suotuisaksi. Kannattaa kiinnittää huomiota ympäristön valaistuksen riittävyyteen ja häiriötekijöiden (esim. melu, runsaat tai vaihtuvat näköärsykkeet) minimointiin. Avarissa, tasaisissa ja esteettömissä tiloissa on helpompi liikkua.

Koska selvät kontrastit voivat helpottaa havaitsemista, kotona on hyvä suosia selkeitä värejä ja pintoja. Maito kannattaa kaataa tummaan lasiin ja kahvi vaaleaan kuppiin. Selkeä ja suurikokoinen fontti voi helpottaa lukemista. Tietokoneissa ja älylaitteissa on usein mahdollisuus suurentaa näkymää ja muokata värimaailmaa omaa havaitsemista tukevaksi.

Muut aistit ja apuvälineet

Näönvaraisen toiminnan häiriöiden aiheuttamia hankaluuksia voidaan kiertää mm. muiden aistien ja erilaisten apuvälineiden avulla.

Jos reittien hahmottaminen tai paikkoihin löytäminen on vaikeutunut, voi suunnistamisen tukena hyödyntää muun muassa navigaattoria tai erilaisia mobiilisovelluksia. Liikkumista voi helpottaa myös tutustumalla uuteen ympäristöön etukäteen ja opettelemalla yksityiskohtia, jotka auttavat reittien tunnistamista. Oikean ja vasemman muistamista voi helpottaa laittamalla oikeaan käteen korun, jonka avulla suunnat voi tarvittaessa tarkistaa.

Kun näönvaraisen tiedon omaksuminen on vaikeutunut, kannattaa suosia tiedonlähteitä, joissa informaatio vastaanotetaan kuulemalla. Uutiset voi sanomalehden sijaan kuunnella radiosta ja tekstiviestit korvata äänitetyillä puheviesteillä. Nykyisin saatavilla on myös runsaasti äänikirjoja ja erilaisia ohjelmistoja, jotka muuntavat verkkosivustojen tekstisisällöt ääneksi. Suurennuslasista voi olla hyötyä lehtien tai kirjojen selailussa.

Uusia toimintatapoja ja ajanvietteitä?

Jos oma arki on aiemmin sisältänyt paljon näönvaraista suunnittelua, kokoamista tai hahmottelua, voi olla tarpeen muotoilla työtehtäviä uudelleen tai hankkia uusia ajanvietteitä. Käsitöiden tai nikkaroinnin tilalle voi löytyä uusi mielekäs liikuntaharrastus tai vaikka vieraan kielen kurssi.

Etenkin vaikeat näönvaraisen toiminnan häiriöt ovat niitä kokemattomille usein vieraita, joten ne saattavat hämmentää muita ihmisiä ja hankaloittaa sosiaalisia tilanteita. Muiden ihmisten kohtaamista ei kuitenkaan kannata vältellä, sillä sosiaaliset suhteet tukevat kuntoutumista ja mielialaa. Ainakin lähipiirille on hyvä kertoa oireistaan sekä siitä, miten toivoo niihin suhtauduttavan.