Mieleenpainamisvaiheessa oppimisen tehostamiseksi on olemassa erilaisia strategioita – osa tuttuja jo koulusta. Keskittyminen on tärkeää. Montaa asiaa ei kannata yrittää tehdä kerralla, eikä antaa ajatustenkaan vaeltaa muihin asioihin.
Se mitä jää mieleemme, riippuu usein siitä miten kiinnostava asia meistä on. Kannattaa siis esimerkiksi uutisia kuunnellessa yrittää löytää asioista se itseä kiinnostava yksityiskohta ja laajemminkin pohtia omaa mielipidettä asiasta. Voi myös miettiä, mitä tunteita uutinen herättää. Samalla voi miettiä, mitä ennestään tietää kyseisestä asiasta ja yrittää liittää uusi tieto johonkin aiemmin tuttuun. Keskittyminen tärkeimpään sisältöön estää muistia kuormittumasta epäolennaisilla yksityiskohdilla.
Sanallista muistettavaa voi koittaa muuntaa kuvalliseen muotoon. Näin näkömuisti pääsee tukemaan kielellistä muistia. Nimiin voi koittaa keksiä näkömielikuvia (esimerkiksi Vuorinen: mielikuva kyseisestä henkilöstä seisomassa vuoren huipulla) – epätodellinen tilanne toimii muistivihjeenä ja auttaa palauttamaan nimen mieleen.
Tulevaisuudessa hoidettavia asioita voi etukäteen kuvitella tapahtuvaksi tietyssä paikassa. Sitten kun tilanne on käsillä, paikka antaa vihjeen toimitettavasta asiasta.
Mieleen painettavaa ainesta voi myös luokitella (kuten ostoslista vihannesosastolta, lihatiskiltä ja kylmäkaapeilta haettaviin, viljatuotteisiin jne.). Muistettavaa ainesta kannattaa kerrata mielessä aika ajoin ja miettiä samalla omia asiaan liitettyjä mielikuvia.
Mitä enemmän kiinnittää huomiota mieleenpainettavaan asiaan ja tekee työtä sen parissa, sitä helpompi asia on myöhemmin muistaa.
Mieleenpalautusvaiheessa rauhallisuus ja tyyneys auttavat palauttamaan unohtuneita asioita mieleen. Jos suuttuu itselleen tai ahdistuu aina kun huomaa unohtaneensa jotain, vaikeudet vain lisääntyvät. Myös stressi ja kiire lisäävät muistivaikeuksia. Hyvä yöuni on tärkeää muistin toiminnalle, sillä väsyneenä unohduksia sattuu paljon helpommin kuin virkeänä.
Järjestelmällisyys tukee mieleenpalauttamista. Päiväohjelman voi suunnitella niin, että tekee tiettyjä asioita vain tiettynä ajankohtana tai tiettynä viikonpäivänä. Toimintoja voi sitten linkittää toisiinsa niin että yhden muistaminen tuo mieleen toisen.
Joskus muistihäiriöissä mieleenpalautettavat asiat tai tapahtumien ajalliset suhteet vääristyvät, yksityiskohdat sekoittuvat keskenään tai muistiaukot täyttyvät epätodellisilla, tahattomasti keksityillä yksityiskohdilla. Selkeät virheet on hyvä heti korjata ja näin antaa sairastuneelle mahdollisuus muistikuviensa totuudenmukaisuuden arviointiin. Vaikeammissa häiriöissä jatkuva yksityiskohtien oikominen voi kuitenkin käydä kaikkien hermoille. Jos väärät muistikuvat sekoittavat jatkuvasti käsitystä jostain tärkeästä asiasta, kuten siitä miten henkilö on sairastunut, asian voi kirjoittaa paperille ja ohjata sairastunut tarkistamaan muistikuviaan siitä.
Muistissa säilymisen tueksi kannattaa ottaa ulkoisia apukeinoja, kuten mukana kannettava kalenteri (paperinen tai sähköinen) tai seinäkalenteri.
Älypuhelimen muistutustoiminto on monessa tilanteessa hyvä apu. Myös muistilappujen käyttö on suositeltavaa. Jos kuitenkin irrallisia lappuja kertyy niin paljon, että niiden kanssa sekaantuu, ne voi korvata pienellä muistiviholla, jota kuljettaa aina mukana. Muistettavat asiat kannattaa kirjoittaa heti ylös.
Tavaroiden katoamisongelmaa voi yrittää ennakoida. Kannattaa esimerkiksi pyrkiä laittamaan tavarat, paperit yms. aina samaan ennalta sovittuun paikkaan. Kun kaikella on paikkansa, ei aikaa kulu tavaroiden jatkuvaan etsimiseen. Laatikoiden kylkiin voi laittaa tarroja: ”maksetut laskut”, ”lääkärintodistukset” jne. Jos tietää unohtelevansa tavaroita kaupungille (silmälasikotelo, kalenteri, arvokkaampi sateenvarjo tms.) niihin kannattaa kirjoittaa puhelinnumero. Löytäjä saattaa soittaa omistajalle.
Tilanteen tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeää. Ajatukset siitä, että ”pitäisihän se nyt jäädä mieleen” ja ”kyllä minä ennenkin pystyin muistamaan ilman muistilappuja”, kannattaa hylätä ja opetella käyttämään muistiaan tehokkaammin ja turvautua ulkoisiin apukeinoihin.
Jos äkillisen aivovaurion jälkeinen muistihäiriö merkittävästi rajoittaa arkipäivän elämää tai työtehtävissä selviytymistä, voidaan ongelmia pyrkiä lievittämään myös
neuropsykologisella kuntoutuksella.