Aivosairauden tai -vamman jälkeen voi ilmetä toimintakyvyn muutoksia, jotka ovat seurausta aivojen tiedonkäsittelyn tai tunteiden säätelyn häiriöistä. Neuropsykologisella kuntoutuksella pyritään lievittämään näitä häiriöitä ja vähentämään toimintakyvyn muutosten aiheuttamaa haittaa.
Neuropsykologista kuntoutusta voidaan käyttää esimerkiksi seuraavien toimintojen häiriöissä:
- Tarkkaavuuden säätely
- Muisti ja oppiminen
- Toiminnanohjaus
- Kielelliset kyvyt
- Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen
- Näkötiedon käsittely
- Käyttäytymisen ja tunteiden säätely
- Sosiaalinen vuorovaikutus
Neuropsykologisen kuntoutuksen aloittaminen edellyttää neuropsykologisessa tutkimuksessa todettua kuntoutustarvetta. Kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet ja menetelmät määritellään neuropsykologisten oireiden ja niiden vaikeusasteen, sairauden tai vamman laadun ja kuntoutujan elämäntilanteen perusteella.
Mitä kuntoutus sisältää?
Neuropsykologinen kuntoutus sisältää oireisiin kohdistuvan tiedonkäsittelyn harjoittelun ja korvaavien toimintatapojen opettelun lisäksi keskustelua, tiedon antamista, sopeutumisen tukemista, läheisten ohjausta sekä tarvittaessa yhteistyötä muun lähiverkoston kuten opiskelu- tai työpaikan kanssa.
Neuropsykologinen kuntoutus on koulutetun neuropsykologin ohjauksessa tapahtuvaa yksilöllistä, tavoitteellista ja säännöllistä työskentelyä, jonka painopisteet ja työskentelytavat vaihtelevat tilanteen mukaan. Neuropsykologinen kuntoutus voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista ja sen kesto voi vaihdella lyhyestä ohjauksesta pidempiin kuntoutusjaksoihin. Neuropsykologinen kuntoutus voi toteutua osana moniammatillista kuntoutusohjelmaa tai se voi olla ainoa kuntoutujan tilanteessa tarpeellinen kuntoutusmuoto.
Neuropsykologisella kuntoutuksella on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia toimintakykyyn erilaisten aivotoiminnan häiriöiden jälkeen. Kuntoutus edellyttää sitoutumista ja säännöllistä osallistumista. Ilman kuntoutujan omaa aktiivisuutta kuntoutus ei ole tehokasta.
Uudet teknologiset ratkaisut, kuten tietokonesovellukset ja virtuaalitodellisuus, tehostavat todennäköisesti neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta ovat vielä kehittämisvaiheessa. Nämä tietyn kognitiivisen oireen lievittämiseen suunnitellut menetelmät ovat eri asia kuin monet jo vapaasti saatavilla olevat tiedonkäsittelyn harjaannuttamiseen tähtäävät tietokonepelit ja älypuhelinsovellukset.
Omaehtoisen harjoittelun - aivotreenin - vaikutuksista käytännön toimintakykyyn ei toistaiseksi ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Aktiivinen ja itseä haastava toiminta ja osallistuminen on kuntoutumisen kannalta kuitenkin suositeltavampaa kuin pelkkä lepo tai älyllisten haasteiden välttäminen.
Lue lisää:
Edellinen sivuSeuraava sivu