Aivot ja ajokyky
Ajoneuvon kuljettaja on oman terveytensä ja turvallisuutensa lisäksi aina vastuussa myös muista liikenteessä liikkuvista. Ajoneuvon kuljettajan tulee paitsi hallita ajoneuvonsa myös havainnoida tarkasti ympäristöään ja sopeuttaa toimintansa nopeasti muuttuviin liikennetilanteisiin. Kohonnut riski kohtauksellisiin tajunnantason häiriöihin on aina este ajamiselle, kuten on usein epilepsiaa sairastavilla. Myös tiedonkäsittelyyn ja käyttäytymisen säätelyyn liittyvät neuropsykologiset oireet voivat olla riski turvalliselle liikenneselviytymiselle.
Ajokyvyn kannalta tärkeitä taitoja
- Keskittyneen vireystilan ylläpitäminen
- Riittävä reagointinopeus
- Ympäristön aktiivinen havainnointi sekä näkö- että kuuloaistin kautta
- Tarkkaavuuden suuntaaminen laajasti vasemmalle ja oikealle, eteen ja taakse
- Monia asioita samanaikaisesti huomioiva päätöksenteko ja joustava päätösten muuttaminen
- Oman toiminnan arviointi ja siihen pohjautuva toiminnan suunnittelu
- Riittävä muistin toiminta
- Liikkeiden tahdonalainen hallinta
- Tunnepitoisten reaktioiden ja äkillisten toimintayllykkeiden hillitseminen
Näkökenttäpuutos ja toispuoleinen huomiotta jäämisen häiriö eli neglect ovat yleensä selviä esteitä ajamiselle. Myös merkittävät näkötiedon käsittelyn ja päättelyn häiriöt sekä tilasuhteiden ja suuntien hahmottamisen vaikeudet ovat ajokyvyn kannalta ongelmallisia. Ajattelun voimakas hidastuminen ja tiedonkäsittelyn juuttuvuus voivat heikentää reagointivalmiutta nopeasti vaihtuvissa liikennetilanteissa.
Ajoneuvon kuljettajan on myös kyettävä hillitsemään liikenteessä syntyviä äkillisiä toimintayllykkeitä, kuten turhautumisen synnyttämää aggressiivista reagointia.
Mahdollisuus ajaa autoa voi joskus olla työnteon ja myös arjesta selviytymisen edellytys, jolloin heikentynyt ajokyky johtaa merkittäviin elämänmuutoksiin. Toisinaan nämä muutokset ovat
tilapäisiä oireiden korjaantuessa toipumisajan ja kuntoutumisen myötä, mutta joissain tapauksissa aivosairaus- tai vamma voi aiheuttaa
pysyvän esteen ajamiselle. Etenevät muistisairaudet kuten Alzheimerin tauti johtavat sairauden oireiden lisääntyessä aina ajokortista luopumiseen.
Miten ajokyvyn edellytyksiä arviodaan?
Koska ajaminen on pitkälle automatisoitunutta toimintaa, siihen liittyviä osataitoja ja niiden mahdollista heikentymistä voi olla hankala itse havaita. Sairastuneen tai vammautuneen oma arvio ajovalmiuksistaan voi olla puutteellinen myös oiretiedostuksen ongelmien vuoksi.
Hoitava lääkäri vastaa ajokyvyn arvioinnista ja pyytää tarvittavat lisätutkimukset. Kun arvioinnissa tarvitaan tarkempaa tietoa tiedonkäsittelyn muutoksista, tehdään kognitiivisia ja psyykkisiä valmiuksia kartoittava
neuropsykologinen tutkimus. Neuropsykologin arvio perustuu testisuoriutumisen lisäksi haastatteluun, kyselylomakkeisiin, toiminnan havainnointiin tutkimustilanteessa, sairaustietoihin sekä tarvittaessa läheisen haastatteluun. Ajokyvyn neuropsykologinen arvio perustuu kokonaiskuvaan, joka muodostuu tutkimustietojen perusteella.
Kriittiset neuropsykologiset löydökset
- Toispuoleinen huomiotta jäämisen oire (neglect)
- Vireystilan voimakas vaihtelu
- Laajasti ilmenevä tiedonkäsittelyn hitaus tai juuttuvuus (toiminnanohjauksen merkittävä häiriö)
- Toiminnan huomattava häiriöherkkyys
- Alentunut kyky arvioida omaa toimintaa ja siinä ilmeneviä muutoksia
- Neuropsykologi kiinnittää erityistä huomiota myös tarkkaavuuden säätelyyn, näönvaraiseen havainnointiin, kykyyn havaita suuntia ja avaruudellisia suhteita, työmuistin toimintaan sekä toiminnan yleiseen sujuvuuteen ja harkintakykyyn.
Lievät toimintakyvyn muutokset eivät yleensä ole este henkilöautoilulle. Harkinta- ja päätöksentekokyvyn säilyminen voivat osittain korvata toisilla suorituskyvyn alueilla ilmeneviä puutteita, mikäli oireet eivät ole vahva-asteisia. Ammattimaisen autoilun ajoterveysvaatimukset ovat henkilöautoilua tiukemmat, mistä johtuen lievätkin toimintakyvyn muutokset saattavat estää ammattiajoluvan palauttamisen.
Lue lisää:
Edellinen sivuSeuraava sivu