Alzheimerin tauti on etenevistä muistisairauksista yleisin. Ikääntymisen myötä sairastumisriski kasvaa, ja tautia esiintyy jopa 15–20 prosentilla yli 85-vuotiaista. Vaikka Alzheimerin tauti on työikäisillä selkeästi harvinaisempi kuin iäkkäämmillä, myös työikäinen voi sairastua Alzheimerin tautiin. Tauti on alkuvaiheessa lieväoireinen ja vain vähän toimintakykyä häiritsevä, mutta vuosien kuluessa aivorappeuma etenee hiljalleen, taudinkuva vaikeutuu ja riippuvaisuus läheisistä ja ulkopuolisesta avusta kasvaa.
Alzheimerin tauti
Alzheimerin taudin tyypillisin ensioire on lähimuistin heikkeneminen. Tautia parantavia hoitoja ei ole vielä olemassa, mutta oireita pystytään lieventämään.
Alzheimerin taudissa aivorappeuma etenee aivojen eri osissa eriaikaisesti. Tyypillisesti rappeutuminen alkaa aivojen ohimolohkon muistirakenteista aiheuttaen ensin muistiongelmia (> 80 prosentilla potilaista). Taudin epätyypillisissä muodoissa rappeutuminen voi alkaa esimerkiksi aivojen takaosista, jolloin ensioireet voivat painottua esimerkiksi nähdyn hahmottamiseen.
Varhaisvaihe
Alzheimerin taudin varhaisvaiheessa muistiongelmat koskevat uusien asioiden ja tapahtumien mieleen painamista pitkäkestoiseen tietomuistiin. Tämän tyyppinen muistiongelma ilmenee äskettäisten tapahtumien unohtamisena ja uusien asioiden oppimisen vaikeutena. Sairastunut esimerkiksi unohtaa sovittuja asioita ja tehtäviä, kertoo samoja asioita kuin uusina, voi hukkailla tavaroita eikä opi käyttämään uusia laitteita. Arjen haittoja lieventääkseen sairastunut ottaa usein käyttöön muistilappuja tai muita muistitukia. Muistiongelmat häiritsevät myös aivojen muuta tiedonkäsittelyä, mikä ilmenee esimerkiksi ajatustyön hidastumisena, sekaannuksina ja uupumisena. Alzheimerin taudin alussa sairastunut tiedostaa usein muistiongelmat ainakin osittain, mutta sairaudentunto heikkenee taudin edetessä.
Lievä vaihe
Taudin edetessä varhaisesta vaiheesta niin sanottuun lievään vaiheeseen muistiongelmat ja muut kognitiiviset oireet ilmenevät korostuneina: alkaa ilmaantua lisääntyviä vaikeuksia keskittymisessä, suunnitelmallisuudessa, päätöksenteossa, monimutkaisissa päivittäistoiminnoissa ja esimerkiksi ympäristössä suunnistamisessa.
Keskivaikea ja vaikea vaihe
Taudin edetessä edelleen keskivaikeaan ja vaikeaan vaiheeseen oirekirjo vaikeutuu ja laajenee muun muassa hahmottamisen, ajan ja paikan tajun, kätevyyden ja liikkumisen vaikeuksiin. Arjen askareet ja itsestä huolehtiminen eivät enää onnistu ilman apua. Alzheimerin taudin eteneminen vie yleensä vuosia.
Alzheimerin taudin diagnoosi ei perustu vain yhteen oireeseen tai tutkimukseen vaan yhdistelmään oireita, oirekulkua ja tutkimuslöydöksiä. Oireita, oirekulkua ja potilaan toimintakykyä kartoitetaan haastattelemalla sekä potilasta että lähiomaisia. Kartoituksessa käytetään myös kyselylomakkeita. Näin saaduilla tiedoilla on suuri merkitys diagnostiikassa. Potilaiden aivojen toimintaa tutkitaan muistin ja tiedonkäsittelyn testeillä ja lääkärin tutkimuksella. Aivojen rakennetta tutkitaan magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla. Kaikilta muistiongelmista kärsiviltä tarkistetaan tiettyjä peruslaboratoriokokeita. Tarvittaessa voidaan ottaa lisäksi aivo-selkäydinnestenäyte, josta tutkitaan Alzheimerin taudin merkkiaineet. Tarvittaessa aivojen toimintaa voidaan tutkia myös neuropsykologisella tutkimuksella tai isotooppikuvantamisella.
Alzheimerin taudin aivorappeuman syntymekanismeja tutkitaan kiivaasti. Tiedetään, että potilaiden aivoissa ilmenee poikkeuksellisen runsaana tiettyjä valkuaisaineita (esimerkiksi beeta-amyloidia), joihin kohdennetuilla hoidoilla toivotaan löydettävän tautiin parannuskeino.
Alzheimerin taudilla on monia riskitekijöitä. Osaan riskitekijöistä (esimerkiksi ikä ja perinnölliset tekijät) ei voi itse vaikuttaa, mutta merkittävään osaan voi. Hoidettaviin tekijöihin kuuluvat muun muassa ylipaino, tupakointi, liikunnan puute, kohonnut verenpaine ja kolesteroli sekä diabetes. Terveellisellä ruokavaliolla, tupakoinnin lopettamisella, säännöllisellä liikunnalla ja painonhallinnalla jokainen voi itse vaikuttaa riskiinsä sairastua myöhemmin muistisairauteen. Muistisairauksien riskitekijöistä kerrotaan tarkemmin Muistisairauden riskit ja niihin vaikuttaminen -osiossa.
Parantavan hoidon puuttuessa Alzheimerin taudin hoito painottuu oireiden lieventämiseen ja elämänlaadun turvaamiseen.
Lääkehoitona käytetään varhaisvaiheesta alkaen asetyylikoliiniesteraasin estäjiä ja keskivaikeasta vaiheesta alkaen — tai joskus aikaisemminkin — memantiinia. Näiden lääkkeiden tiedetään muun muassa kohentavan potilaan omatoimisuutta. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet myös tietynlaisen täydennysravintovalmisteen hyödyttävän Alzheimerin taudin varhaisvaiheen potilaita.
Liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat oleellisen tärkeitä aivojen, mielen ja kehon hyvinvoinnille.
Muistisairaan hyvään hoitoon kuuluvat myös käytösoireiden hoito, hyvä yleishoito, kuntouttava hoito sekä riittävä tuki ja palvelut ja potilaan oikeuksista ja etuuksista huolehtiminen.
Edetessään muistisairaudet heikentävät potilaan ajokykyä. Hyvään hoitoon kuuluukin myös potilaiden ja kanssaliikkujien liikenneturvallisuuden huomioiminen. Tämän vuoksi ajokykyä arvioidaan säännöllisesti sairauden seurannassa.
Hoidon aloitus tapahtuu tyypillisesti muistipoliklinikalla, josta seuranta siirtyy myöhemmin perusterveydenhuoltoon. Muistisairauksien hoidosta ja seurannasta kerrotaan tarkemmin tämän sivuston Muistisairauksien hoito -osiossa.
Päivitetty 23.1.2023