Ilman lääkehoitoa tauti etenee yleensä seuraavasti:
Noin puolet HIV-tartunnan saaneista saa niin sanotun ensitaudin muutaman viikon sisällä tartunnasta: kuumetta, kurkkukipua, imusolmukkeiden suurenemista, joskus ihottumaa.
AIDS-vaihe: AIDS-kriteerisairauksia on yhteensä 28, esim pneumokystis sienen aiheuttama keuhkokuume, tuberkuloosi, hiivan aiheuttama ruokatorvitulehdus.
Diagnoosi tehdään verinäytteellä HIV-AgAb (4814); negatiivinen testitulos on varmuudella luotettava viimeistään 3 kk kuluttua altistuksesta, mutta tartunta on usein havaittavissa jo paljon aiemmin. Testi kannattaa ottaa altistusmahdollisuuden perusteella myös oireettomilta henkilöiltä.
HIV-infektion hoito toteutetaan infektiosairauksien poliklinikoilla. Verikokeista seurataan HI-viruksen määrää (HIVNh) ja CD4 soluja, jotka kertovat immuunipuolustuksen tasosta.
HIV-lääkitys suositellaan aloittamaan heti, kun potilas on siihen valmis CD4 solutasosta riippumatta. Hoitona on yleisimmin kahden tai kolmen lääkeaineen yhdistelmä.
Tärkein hoidon seurantamittari on HI-viruksen määrää veressä mittaava näyte HIV-Nh. Tavoitteena on pitää virusten määrä niin matalana, että se on alle mittauskynnyksen.
Hoitoon sitoutuminen eli adherenssi on tärkein hoidon onnistumista ennustava tekijä.
HIV-lääkkeillä on runsaasti yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tarkista aina uusien lääkkeiden sopivuus.
Tartuntariskiä suojaamattomassa seksissä ei ole, kun hoitovaste on ollut hyvä vähintään 6 kk ajan ja potilas itse tietää ottavansa lääkkeet säännöllisesti.