Huonosti paranevat haavat jaloissa saattavat kertoa sairastumisesta diabetekseen. Jaloissa voi olla rakenteellisia ongelmia, jotka altistavat myöhemmin jalkahaavan kehittymiselle.
Diabeettinen jalkahaava on nilkan tai jalkaterän haava, joka syntyy jalkojen hermomuutosten, heikentyneen valtimoverenkierron, jalkaterän poikkeavan kuormituksen tai kaikkien näiden tekijöiden seurauksena. Diabetekseen liittyvien jalkahaavojen ehkäisy ja hyvä hoito edellyttävät hyvää yhteistyötä diabetesta sairastavan ja häntä hoitavan moniammatillisen tiimin kesken sekä hyvin toimivaa alueellista hoitoketjua.
Pitkään, useita vuosia jatkunut korkea verensokeri vaurioittaa hermoja, verenkiertoa ja sidekudoksen valkuaisen rakenteita. Elinaikainen riski jalkahaavalle on noin 20 prosenttia. Diabeteksen hyvällä hoidolla, jalkojen säännöllisellä tarkkailulla, jalkojen hyvällä omahoidolla ja tarpeenmukaisella ammattilaisen hoidolla voidaan vakavat jalkaongelmat estää.
Pitkään, useita vuosia jatkunut korkea verensokeri vaurioittaa hermoja, verenkiertoa ja sidekudoksen valkuaisen rakenteita.
Verenkierron heikentyminen johtuu alaraajavaltimoiden tukoksista ja ahtaumista. Seurauksena voi olla hapenpuutteesta johtuva haavauma ja kuolio. Huonontunut valtimoverenkierto heikentää merkittävästi muista syistä tulleiden haavojen paranemista.
Tuntohermojen muutokset voivat johtaa jalkojen tuntohäiriöihin. Jos jalkojen tunto on alentunut, ne eivät tunne kolhuja, kengässä olevia kiviä tai liian pienten kenkien aiheuttamia hiertymiä. Tällöin syntyvä ihorikko pääsee kehittymään huomaamatta pitkälle. Kipu- ja suojatunnon puuttuessa ihorikko johtaa herkästi krooniseen jalkahaavaan. Vauriokohdan kuormittaminen estää haavan parantumista.
Lihashermojen muutokset voivat aiheuttaa lihasvoiman heikkoutta ja lihasten surkastumista. Nämä johtavat tasapainohäiriöihin, kävelyn muutoksiin ja jalkaterän asennon muuttumiseen.
Tyypillisiä muutoksia ovat jalan poikittaiskaaren laskeutuminen sekä jalan pitkittäisen kaaren korostuminen eli ns. kaarijalan muodostuminen. Seurauksena on jalkaterän asentovirheet, kuten vasaravarpaiden muodostuminen sekä ihon paksuuntuminen kuormitusalueilla.
Paksuuntunut iho muodostaa kovettuman, jonka alle tulee herkästi verenpurkauma ja haava.
Autonomisen hermoston vaurio heikentää verenkiertoa ja vähentää hikoilua. Tämän seurauksena iho on kuiva, hilseilevä ja helposti halkeileva, erityisesti kantapäissä. Halkeamat puolestaan johtavat herkästi tulehduksiin. Muutokset verenkierrossa altistavat ihon, varpaat ja kantapään huonosti paraneville haavoille.
Sidekudoksen jäykistyminen, nilkan ja varpaiden nivelten alentunut liikkuvuus ovat tavallisia muutoksia pitkään diabetesta sairastaneella.
Liikkuvuuden alentuminen muuttaa kävelyä, vaikuttaa pystyasennon ja tasapainon hallintaan sekä lisää jalkapohjan haitallista kuormitusta.
